Matkasta jäi mieleen ystävälliset ja auttavaiset Venäläiset. Autot antoivat tietä ohitustilanteissa ja kaupungeissa autojen väliin tehtiin moottoripyörän mentävä tila, liikennevaloissa pääsi aina etuilemaan eikä kukaan soittanut torvea. Ongelma tilanteissa löytyi aina apu ja yritettiin löytää yhteinen kieli, toista oli sitten Mongoliassa, tulli teki paikallisten kanssa yhteistyötä ja jarrutti motoristeja, että tuli yö vastaan ja oli otettava paikalliselta se yösija minkä sai, rahat jaettiin tulli viranomaisten kesken. Apua sai mutta ensin keskusteltiin sopiva summa, Venäläiset auttoivat pyyteettömästi, eikä raha kelvannut sitä tarjottaessa.
Mitä idemmäs mentiin Venäjällä sitä enemmän näkyi oikealta ohjattavia autoja, tuotu Japanista.
Iso osa oli hybridejä. Japanin politiikka kun on 3 v vanhat autot pois maasta, no Venäjä on lähellä, täällä on nyt kaikki autonkuljetusautot mitkä ajeli ennen Suomesta autoja itään. Autokanta on jopa parempi kuin suomessa ! Vladivostokissa taxit edullisia käyttää, kuten oli Mongoliassakin, laatu on aika vaihteleva autoissa, kaikissa ei ole edes taxi merkkejä. Vladivostokissa vaikka iso kylä ei ole metroa, vain idän pikajunan päätepiste.
Siihen se idän pikajnan matka loppuu. Vladivostokin päätepysäkki.
Seuraava mopo?
Torilla tavataan.
11.8.2019
9.8.2019
Päivä 39
Aamusta herään vesisateeseen juuri kun alin saanut ajoasut rättipatterin päällä kuivattua, niin taas mentiin. Tavaroiden uudeleen pakkaus mitä kulkee pyörän mukanan kontissa Pietariin ja mitä mukaan.
Sateessa ja sumusssa kohti rahtiterminalia, mikä osoittautuikin sitten paikaksi missä kontit lastataan käsin yksi kerrallaan.
Että näin.
Paperityöt ja pyörän pakkaus uudestaan, pyörästä tällä kertaa vain sivulaukut pois, ei akkua irti ei bensamäärän tarkistusta, sinne jäi lasauslaiturille pyörät.
Nyt jännityksellä odotetaan milloin saadaan hakea pyörät Pietarista, lupailivat että 20 päivää matkalla. Konttiin, kontti junaan ja silleen...
Illalla isolle kirkolle viettämään lähtiäisä ja harrastamaan kulttuuria.
Graffiti
Kulttuuria, venäläisiä elokuviasävellyksiä kuuntelemaan.
Päättäjäisjuoma otettiin Bobin kanssa kuten oli sovittu maktan alussa.
Valinnanvaraa oli välillä, välillä ei...
The end, tie loppui, pidemmälle ei pääse kuin uimalla.
Sateessa ja sumusssa kohti rahtiterminalia, mikä osoittautuikin sitten paikaksi missä kontit lastataan käsin yksi kerrallaan.
Että näin.
Paperityöt ja pyörän pakkaus uudestaan, pyörästä tällä kertaa vain sivulaukut pois, ei akkua irti ei bensamäärän tarkistusta, sinne jäi lasauslaiturille pyörät.
Nyt jännityksellä odotetaan milloin saadaan hakea pyörät Pietarista, lupailivat että 20 päivää matkalla. Konttiin, kontti junaan ja silleen...
Illalla isolle kirkolle viettämään lähtiäisä ja harrastamaan kulttuuria.
Graffiti
Kulttuuria, venäläisiä elokuviasävellyksiä kuuntelemaan.
Päättäjäisjuoma otettiin Bobin kanssa kuten oli sovittu maktan alussa.
Valinnanvaraa oli välillä, välillä ei...
The end, tie loppui, pidemmälle ei pääse kuin uimalla.
Päivä 38
Aamutankkaukselle ukot ja pyörät, hotellilla ei ollut aamupalaa, ei kummonen ollut huoltoasemallakaan, nyt osaa arvostaa kotimaista tarjontaa. Coisant ja Jaffa, sillä mennään kohti Vladivostokkia ja kovaa.
Satoi matkalla hiukan, sitkeästi mentiin ilman sadevehkeitä, kunnes 50 km ennen Vladivostokia alkoi satamaan tosissaan ja pysähdyttiin huotoaseman katoksen alle sadetta pitämään.
Tuntui että sade vaan yltyy ja jatkettiin matkaa ensin elvittämään Nielin pyörän kotimatkaa ja siitä Rossan laivamatkan selvitys. Onneksi sade hellitti vaikka olimme siinä vaiheessa jo yhtä märkiä kuin utitetut koirat. Seuraavaksi kuvaamaan.
I did it!
Ja ansaitulle...
Suihkuun, kuivaa ylle ja kylille.
Tapaamaan Marion tuttuja ravintolaan viettämään iltaa venäläisittäin.
Vähän olutta, vodkaa ja ruokaa venäläisittäin, ystävämme hoiti tilaukset, oli helppoa vain olla ja nauttia illasta motoristiystävien kanssa.
Jotain makeaa viimeiseksi.
Satoi matkalla hiukan, sitkeästi mentiin ilman sadevehkeitä, kunnes 50 km ennen Vladivostokia alkoi satamaan tosissaan ja pysähdyttiin huotoaseman katoksen alle sadetta pitämään.
Tuntui että sade vaan yltyy ja jatkettiin matkaa ensin elvittämään Nielin pyörän kotimatkaa ja siitä Rossan laivamatkan selvitys. Onneksi sade hellitti vaikka olimme siinä vaiheessa jo yhtä märkiä kuin utitetut koirat. Seuraavaksi kuvaamaan.
I did it!
Ja ansaitulle...
Suihkuun, kuivaa ylle ja kylille.
Tapaamaan Marion tuttuja ravintolaan viettämään iltaa venäläisittäin.
Vähän olutta, vodkaa ja ruokaa venäläisittäin, ystävämme hoiti tilaukset, oli helppoa vain olla ja nauttia illasta motoristiystävien kanssa.
Jotain makeaa viimeiseksi.
7.8.2019
Päivä 37
Siitä matka jatkui tankille.
450 km asfalttia ja jonkunlainen hotelli löytyi.
Hotellioppaan auto.
Suihkuun ja syömään, kello niin vähän että piti keksiä jotain tekemistä pienessä kylässä, mitä täältä löytyi?
Tavallaan lumpeenkukkia täysi oleva järvi, sinne kuiva ottamaan.
Olihan se vähän erilainen nähtävyys, joka kuultiin uimarannalta paikallisilta.
Saatiin hotellin ainoat kylmät...
6.8.2019
Päivä 36
Habarovs vapaa päivä, kaupunki on aluepiirin surinkaupunki ja aluepiirin pääkaupunki sijaitsee Amur ja Ussurin jokien yhtymäkohdassa noin 30 km Kiinan rajasta. Asukkaita noin 600 000, eli aika iso kylä, eikun tutustumaan kylään kävellen.
Kylän keskusaukio.
Lenin tietysti.
Löytyihän se.
Mustaa leipää.
Kahvilla leipomossa, nam...
Meinattiin menna päiväoluelle, ei ollut kuin alkoholitonta, ei otettu.
Rantabulevardi Venäjälle päin.
Kuvaa maailmanpyörästä käsin.
Kiina siellä kaukana.
Venäjää.
Kaukana näkyy atomivoimala Venäjän puolella.
Venäjällä suosittu limonadi automaatti.
Graffiti ravintolan seinässä.
Ollankohan me käännytty jostain riseyksestä väärin?
Kirkko keskellä kylää.
Kirkkotyöläisten asumus.
Tämän illan ravintola, paras koko kylässä.
Löytyi vehnäolut.
Toisen maailmansodan muistomerkki.
Eilisen ravintolan käytävää.
Kylän keskusaukio.
Lenin tietysti.
Löytyihän se.
Mustaa leipää.
Kahvilla leipomossa, nam...
Meinattiin menna päiväoluelle, ei ollut kuin alkoholitonta, ei otettu.
Rantabulevardi Venäjälle päin.
Kuvaa maailmanpyörästä käsin.
Venäjää.
Kaukana näkyy atomivoimala Venäjän puolella.
Venäjällä suosittu limonadi automaatti.
Graffiti ravintolan seinässä.
Ollankohan me käännytty jostain riseyksestä väärin?
Kirkko keskellä kylää.
Kirkkotyöläisten asumus.
Tämän illan ravintola, paras koko kylässä.
Löytyi vehnäolut.
Toisen maailmansodan muistomerkki.
Eilisen ravintolan käytävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)