Päivä 11

Käytiin vielä lähtöpäivänä heittämässä kuvaus kierros kaupungilla Arin kanssa, lentoon lähtö on vasta klo 15.07 joten aikaa oli.

Kolumbia peloittaa joitain, mutta iloinen yllätys on , että ihmiset tosi ystävällisiä, poliisit mahtavia, ei puutu ylinopeuteen ainoastaan kahden keskiviivan ylitys on rikos, mistä siitäkin selviää rahalla.

Turvallinen maa, tosin poliiseja näkyy joka kadun kulmassa ja vähän siinä välissäkin, keskellä ei mitään on poliiseja, niitä on välillä kuten bogotassa lähtiessämme 30 m välein, kerran passit tarkistettu, ei mitään muita pysäytyksiä

Illalla liikkuessamme ei kukaan häirinnyt, ei ryöstetty ym 

Tiet pääosin päällystettyjä, liikenne rauhallista, yksi asia mikä ihmetytti meitä, liikennerajoitukset oli 30 ja kaikki ajoi vähintään 70 ja ylikin, poliisitkin ajoi kovempaa !! 

Hieno reissu monta muistoa rikkaampana kiitos Peter, Ari, Jari ja Janne oli hienoa seuraa.

Ja kaikilla oli niin mukavaa oi jos olisit ollut mukana, vai miten se laulu menee..

Kimmo kiittää ja palaa kotiin.

Päivä 10

Edellisen illan ruokapaikassa sattui Suomessa syntynyt mies kuulemaan meitä ja tuli juttusille; tiedättekö että tie Caliin on suljettu, sinne ei pääse edes kiertoteitä myöten !!!! 

Melkein suomalainen selittäjä

Ruokaillessa syntyi mitä villeimpiä ideoita seuraavan päivän pläneistä. Ilta sikarilla Janne tapasi paikallisen lentokapteenin joka vahvisti asian, ei pääse tiet poikki, tiellä tapettu 8 poliisi/armeijan ihmistä. Mitä nyt ? Bensaa ei saa mistään, tankit tyhjät, tiet poikki Caliin !!! 

Yön yli nukuttuamme aamupalalla lentokoneen koko henkilökunta tuli pöytäämme ja samaan aikaan aamupalalle tuli poliiseja, joille kerroimme ongelmamme. Poliisit osoittautuivat herra iso herroiksi, poliisikenraali ja hänen kakkosmies. Kysyivät vain onko bensaa, ei ole tarpeeksi. No problem. Poliisi lähtee saattamaan meitä !!! Ok että näin helpostiko se kävi ?

Poliisi, kenraali ja lentokapteeni.

Kenraali ja varakenraali ja lentokapteeni.

Lentokoneen henkilökunta auttamassa meitä.

Aamupala loppuun ja kiireesti pakkaamaan Poliisimoottoripyörä varttui meitä hotellin portilla, josta jonossa bensaasemalle ohi monta sataa metriä pitkän paikallisihmisten mopojen ja autojen jonon, pikkasen hävetti. Poliisit turvasivat tankkaushetken ja paikalliset tuijottivat meitä, olemmeko VIP vai rikollisia. 

 Poliisikenraali tarkastaa pyörät

Poliisilaitoksen isot herrat ja me

Bensaa ostamassa

Ohi jonon

Ohitettiin jono poliisien avustuksella.

Poliisi ajaa alkumatkan edellä

Matka jatkui rauhallisesti poliisimoottoripyörän vetäessä Suomi letkaa vilkut päällä nopeusrajoituksia noudattaen, jopa Peter malttoi itsensä, ihme. Tämän johdolla mentiin sitten rauhallisesti monen poliisi tarkistuspisteen ohi poliisin vaihtaen välillä mopoa. Seuraavaksi eteen siirtyi lava auto turvaksemme, nyt mentiin lujaa monen tarkastuspisteen läpi hiljentäen vain hiukan tarkastuspisteillä, poliisit morjestelivat vain meitä. 

Mopon vaihto

 Seuraavaksi auto edellä

 Turvallista matkantekoa

Turvamies

Bussi jumissa ja poliisipyörät sen takana

Nyt tuli poliisi pyörä eteen 1 väliin ja yksi taakse kaikissa pyörissä 2 pliisia pyssyjen kanssa  luotiliiveissä, turvallista!

Aika monta poliisia turvaamassa meitä

Seuraavaksi meille tuli moottoripyöräpoliisit eteen yksi keskelle yksi ja taakse yksi moottoripyörä joissa kaikissa kaksi kiväärillä ja pistoolilla varustettua poliisia luotiliivit päällä , oli aikasen turvallinen olotila. Nyt mentiin isoa kovaa, ei tarvinnut noudattaa nopeusrajoituksia, poliisi jopa näytti minulle että ohi ja vauhtia lisää, jota oli jo yli 135, ei tullut sakkoja. Tulimme tiellä olevaan ruuhkaan joka ohitettiin ojien kautta pujotellen rekkojen bussien ym välistä sieltä mistä vaan mahtui, kunnes tuli poliisimoottoripyörille menemätän paikka bussi tukki tien, me mentiin mutta poliisit ei laskeneet eteenpäin kun heidän pyörät oli bussin takana, bussia kaivettiin esiin, ei onnistunut, paikalle tuli jostain tiekarhu joka hinasi väkisin bussin mutaponnin läpi, poliisit saivat pyörät taas alle ja matka jatkui taas mentiin miljoonaa läpi mahtavien maisemien vuoren harjannetta pitkin, eipä siinä oikein kehdannut pysähtyä pitämään kuvaustaukoa ja siinä vauhdissa ei paljon iphonella kuvata, ei tosin harmittanut, matka etenee ja poliisit raivaavat hitaat ajoneuvot pois häiritsemästä, vikut ja sireenitkin oli päällä välillä. 

Poliiseja oli koko matkan ajan tienvarsilla täydessä sotisovassa kaikilla vähintään luotiliivit, joillain jopa täysi kevlar varustus. Välillä vaihtaen poliisi moottoripyöriä saattueseemme. Saavuimme turvalliselle seudulle jossa poliisit uskalsivat päästää meidät ilman saattojoukkoja eteenpäin ominemme. 

Taisi olla se iso herra kenraali aikasen iso viskaali kun yhdellä käskyllä komensi koko Kolumbian poliisivoimat turvaamaan Suomalaisia, iso kiitos hänelle, muuten päivä olisi voinut olla todella pitkä jos oli onnistunut sittenkään. Matkalla oli poltettuja renkaita ym roinaa tiellä estämässä liikkumista, onneksi kaikki oli raivattu tieltä tullessamme. 

Mutkaista asfalttitietä pätkä ja sitten moottoritielle isoa kovaa kohti vuokraamoa, jossa meitä tiedettiin jo odottaa, nopea pyörien luovutus. Jari taikoi paikalle kylmät hyvin ansaitut kypäräkaljat.

Hotellin ikkunasta

Hotellille, tänään 5* , oli vaan joku ihmeen pyhä ja haettiin sitä illallis paikkaa hetki, onneksi taxi kuski tiesi hyvän avoimen kolumbialaisen ravintolan, jossa vietimme päätös illallisen kerraten reissua ja tämän päivän tapahtumia. Pihvit viinit ja jälkiruoat olivat taas kerran hyviä, niinkuin koko reissun on ollut.

Onnellinen Jari, perillä ollaan ehjinä.

Tänään reilu 200 km hyvin vaiherikkaassa Kolumbiassa, ei muuten satanut koko päivänä

Päivä 9

Koneet käy klo 09, matka jatkuu nopeata asfalttitietä aina ensimmäiseen oikotiehen asti, joka osoittautui vähän matkaa ajettuamme olevan suljettu, viranomaiset kertoi näin.

Ensimmäinen umpikuja

Hyvältä näyttää tie

 Poliisi on ystävä

 Janne kör

 Peter kör

 Tie oli taas miljoonalla mutkalla

Takaisin isolle tielle ja sitten sille illalla suunnitellulle pienelle asfaltti mutkatielle joka tänäänkin oli sen miljoonalla mutkalla varustettu. Poliisit välillä kyselivät kuulumisia ja varoittivat vastaantulevista pyöräilijöistä ja kehoittivat meitä ajamaan hiljaa. Ja mehän tietenkin toteltiin.

Ravintola väsy kissa

Meidän päiväruokala

Päivällispaikka löytyi helposti, tosi pieni mutta edullinen ja halpa sellainen, matka jatkui vaihtelevasti asfaltti-,hiekka-, asvalttitie, mutta hienoissa maisemissa mentiin koko ajan.

Monella mutkalla asfaltti tiet

 Heppoja tiellä

 Naavaa puissa???

 Välillä oli pätkä hiekkatietäkin

Peter kör

 Jari

 Ari

 Janne

Pojat kahvilla

 Tämmönen tuli vastaan

Mahtavat maisemat.

Sade alkoi kuten aina kolumbiassa iltapäivällä ja kohtasimme pienen road block:in vastaan tuli tie sortuma, jonka ylitimme Peterin johdolla hienosti ennen suurempaa sortumaa, ainoastaan minä menin loppumetreillä nurin löysään rinteestä vauluneeseen savivelliin, onneksi ei sattunut mitään eikä rinne tullut kenenkään niskaan olimme onnellisesti toisella puolella sortunutta rinnettä kaikki. Hieman savisena, mutta ehjänä.

Tie poikka, mutta siitäkin selvittiin.

 Tästä sitä vaan mentiin yli

Näin siitä pääsee

Matka jatkuu hyvää asfalttitietä hotelille asti , ennen pimeää perillä. Saviset vaatteet pesuun ja ukot myös, illalliselle ja nukkumaan.

Päivän päätteeksi

Meidän tän yön koti.

Tänään 282 km mutkaisia hienoja maisemareittejä 5* hotellille.

 Että näin