19.10.2018

Päivä 9

Heräsin noin klo 05 tai sinnepäin joikaamiseen, moskeijan kaiuttimet olivat aivan korvan juuressa. Meinas mennä löysät housuihin.

Aamupalalta Maarit jää töihin me miehet selvittämään Ferrarin luovutuspapereita viidennessä notariaatilla edes yksi puhui englantia ja saatiin selville mitä papereita tarvii, eli kaikki auton paperit englanniksi luovutus paperi allekirjoitettuna englanniksi, Hups paperit kadonneet jo aikoja sitten mutta uudet s postissa, ei kelpaa ne on suomeksi. Notaari kääntää paperit englannista Albaniaan kunhan nyt saadaan suomen päässä jostain ? Ne englanniksi. Kotitöitä tiedossa!!
Pakko ottaa rohkaisuryyppy, hermo menee, ei ole helppoa Ferrarin luovutus tässä maassa.
Kamat hotellilta kantoon, bussilla bussi asemalle ja kohti tiranaa.
 Mikäs on meidän?
 Vai joku näistä nuorukaisista...
 Ei ollut kallista.
 Pitäähän linjaautossa olla rahastaja.
Pelloilla kuhilaita matkalla.

Päätepysäkillä syömään ja siitä taxilla lentokentälle, yhden pysähdyksen taktiikalla koti Suomeen, toivottavasti se kuuluisa joku on vastassa...

Ja pääsimme myös telkkariin,

Tirana Today

18.10.2018

Päivä 8

Aamulla loiva lähtö, hyvä niin kun päivän suunnitelmat meni hiukan uusiksi.

Kutsuivat meidät haastatteluun avustusjärjestölle, johon tietenkin suostuttiin. Kamat tyhjää ferrariin ja nokka kohti avustusjärjestön toimistoa, olihan tuttu reitti joten ei tarvinnut siitä stressata, sama ruuhkainen tie edessä.
Pieni palaveri mitä ja miten juttu tehdään, paikan miettimistä yms keskustelua, halusivat filmata ajoa ferrarilla, pätkä siirryttiin puistoon jossa filmattiin haastattelu. Sanottiin jälleen heipat ihmisille ja matka kohti Beratia voi alkaa.
 Oliivi vuoristoa.
Vuohipaimen.

Reilu sata kilometriä hyvää moottoritietä ja ollaan perillä Florjanin kotikaupungissa, hotellin hän oli varannut valmiiksi, oluselle, kävelemällä tutustumaan kylään.

Vihanneskauppa.

Kivimiehet työssä, tätä kivetystä mäessä oli satoja metrejä.
Entisöinti vielä vähän vaiheessa.
Beratin vanha linna, vain 2 400 vuotta vanha.
Aika iso kivikasa.
Maailmanperintökohde.
Ravintoloita turisteille.
 Pitäähän siellä olla kirkkokin,


Mahtavat näkymät, kunhan ensin kiipesi korkean mäen päälle.

Beratin kaupunki.


Sanovat tätä näkymää tuhannen ikkunan kyläksi.
Savupiiputkin tehty kalkkikivestä.

Onhan Berat maailmanperintökohde joten kyllä täällä päivän saa kulumaan helposti. Vielä oli pari hommaa tekemättä, eli avustustarvikkeiden vienti Florianin vanhemmille, kaupan kautta että saatiin tuore ruokaa mukaan ja Ferrarin luovutus, nyt oli viralliset osuudet ohi.
Maistuis varmaan sullekin, perillä olut.
 Vähän tummempi "olut"
P..kele, moskeija naapurissa - aamuherätys!!!

Syömään päätösillallinen ja juhlistamaan hyvin onnistunutta matkaa. Ferrari kesti, mitään isoa vakavaa ei sattunut, paljon uusia kokemuksia ja mahtavia ihmisiä tavattu. Kassin pakkaus aamulla ja kotio kohti, mutta miten? 

Ferrarihan jää tänne ...

Päivä 7

Aamulla tapaaminen hyväntekeväisyysjärjestön toimistolla klo 08.Heidän pakettiautoa ei oltu tyhjennetty joten me jouduttiin tyhjentämään se ja sitten tyhjentämään Ferrari, täyttämään heidän auto ja silloin täyttäessä kiireissä tarvikepussit olivat täysin sekaisin.
Tästä se lähtee.
Oli kaksi syytä miksi ei menty Ferrarilla, pelotti kytkin viritys ja sieltä ei olisi löytynyt mitään, oli se niin täysi.
Tämä oli täysi avustustarvikkeita.
Niitä riitti, tässä vain osa...

Osa tavaroista jätettiin suosiolla toimistolle. Plan oli jakaa yhtenä päivänä mitä ehditään ja toisena loput, tulla yöksi tiranaan. Näin emme me olleet ajatelleet.
Tällä me mennään, jouduin kuskiksi.

Saimme järjetön auton käyttöön, sähköikkunoista kaksi auki, eikä toiminut, mutta täällä lämmintä eikä satanut joten ok mennään tankille ja päällikkö ajaa isoa pakua, alunperin minun piti ajaa sitä, mutta nyt mennään näin.

Skröderistä koordinaattori ja paikallisen avustusjärjestön ihmiset tunteva nainen kyytiin ja menoksi. Työ voi alkaa.
Niitä oli paljon kenelle jaettiin...
mutta tyytyväisiä.
 "Asunto"
Tulossa asunto, vain katto puuttuu.

Ensimmäinen kohde olikin lähellä. Kamat pakusta kantoon ja ihmisiä tapaamaan ja heidän asuin oloihin tutustumaan.
Välillä tarvittiin poliisi ja ambulanssa.
Näin se homma eteni, kunnes avustusjärjestön naisen kimppuun kävi mies, syntyi riita, mies pakeni paikalta nainen soittaa poliisit, saa jonkinlaisen kohtauksen, ambulanssi paikalle nainen kyytiin, silloin meillä oli yksi ongelma, kun koordinaattori ei tuntenut ihmisiä.

Väki senkun lisääntyi.

Homma jatkui hieman hitaammin kun piti kysellä missä avunsaajat asuivat ja joku opastamaan meitä, onneksi paikalta löytyi aina joku kuka auttoi meitä ja piti porukkaa kurissa, meitäkin haukuttiin tosin vastasin suomeksi ”en ymmärrä ” jolloin avustusjärjestön joku kertoi että olemme tulleet kaukaa auttamaan ja emme ymmärrä kieltä.

Tarvitsijoita oli enemmän kuin tavaraa ja he olivat valinneet huonoimmassa asemassa olevat perheet. Kuvasimme asuinoloja ihmisiä yms meihin ei puututtu, mutta asuiolot ovat hurjat, katot vuotaa, talot ovat romahtamispisteessä huonekalut kerättyjä kaatopaikoilta nukutaan lattioilla.
Narutettu kiinni, eipähän putoa!
Asunnon katto kaipaa pikkasen korjausta.



Avun tarvitsijoita riitti ja kokoajan tuli lisää.
Pienissä asunnoissa asuu monta kymmentä ihmistä, nukkuen kuin sillit purkissa. 
Perheen kanssa juttelemassa, koordinaattori tulkkina.

Päivän päätteeksi syömään ja sitten mentiinkin yllätykseksi takaisin Tiranaan, ehdimme päivässä koska kaikki kohteet olivat lähellä, meille oli luvattu vähän jotain muuta, mutta näin mentiin.

Lopuksi hyvästeltiin avustusjärjestön väki ja Ferrarilla hotellille, joka tuntuu nyt enemmän kuin luksukselta. Meille kerrottiin että tämä oli montakertaa parempi päivä kuin normaali jakopäivä, ei ollut tappeluita, isoja riitoja, välienselvittelyä, puukkoja ei näkynyt yms.

Hyvä että kertoivat jälkeenpäin ei osannut jännittää. Meitä turvasi koko ajan paikalliset asukkaat, isot miehet ja meidän oli turvallista liikkua, kuvata, jututtaa ihmisiä, yksin sinne ei ole mitään asiaa!!! 
Rankka päivä takana, mutta laittaa se vähän tai paljon miettimään omaa eloa kotona.

Kaikki hyvin matka jatkuu ....