päivä 40

Matkasta jäi mieleen ystävälliset ja auttavaiset Venäläiset. Autot antoivat tietä ohitustilanteissa ja kaupungeissa autojen väliin tehtiin moottoripyörän mentävä tila, liikennevaloissa pääsi aina etuilemaan eikä kukaan soittanut torvea. Ongelma tilanteissa löytyi aina apu ja yritettiin löytää yhteinen kieli, toista oli sitten Mongoliassa, tulli teki paikallisten kanssa yhteistyötä ja jarrutti motoristeja, että tuli yö vastaan ja oli otettava paikalliselta se yösija minkä sai, rahat jaettiin tulli viranomaisten kesken. Apua sai mutta ensin keskusteltiin sopiva summa, Venäläiset auttoivat pyyteettömästi, eikä raha kelvannut sitä tarjottaessa.

Mitä idemmäs mentiin Venäjällä sitä enemmän näkyi oikealta ohjattavia autoja, tuotu Japanista. Iso osa oli hybridejä. Japanin politiikka kun on 3 v vanhat autot pois maasta, no Venäjä on lähellä, täällä on nyt kaikki autonkuljetusautot mitkä ajeli ennen Suomesta autoja itään. Autokanta on jopa parempi kuin suomessa ! Vladivostokissa taxit edullisia käyttää, kuten oli Mongoliassakin, laatu on aika vaihteleva autoissa, kaikissa ei ole edes taxi merkkejä. Vladivostokissa vaikka iso kylä ei ole metroa, vain idän pikajunan päätepiste.

Siihen se idän pikajnan matka loppuu. Vladivostokin päätepysäkki.

 Seuraava mopo?

 Torilla tavataan.