Päivä 13

Heipat osalle porukalle jota lähtivät aamupäivän lennolla ja me neljä iltalennolla kotiutuvat suunnistimme taxilla Teheran Milad Toweriin.

Milad Tower

Maailman kuudennekjsi korkein vapaasti seisova torni, 435 m.

Huipulta näkee kauas ja savusumua.

Kahville juurelle, kun tornissa ei ollut mikään auki, espresso tuplana kaikille.

Tuttu taxijobbari, ei ottanut rahaa.

Kahvin jälkeen taxilla vanhaan basaariin etsimään viimeisiä kotiin tuotavia tuliaisia, basaari löytyi, mutta uusi sellainen. Kysyttiin vartijalta miten löytyy vanha basaari, saimme oppaan viemään meidät sinne, emme varmaan itse olisi löytäneetkään sinne, ainakaan helposti.

Vartijan perässä mennään, turvallista.

Ostokset tehty, metrolla hotellille suihkuun ja kotia kohti yhden pysähdyksen taktiikalla.

Päivä 12

Aamupalalle ja  koko ryhmä metrolla isolle kirkolle.

Metrossa on oma osasto naisille.

Perillää muutamalla vaihdolla, helppoa ku reitti harjoiteltu jo edellsienä päivänä, ensin 1400 luvulla rakennettuun Golestan Palaceen.

Ari soittaa Joulupukille.

Matkalla granaattiomenamehulle.

Pakollisen museokierroksen jäkeen basaariin tarjontaa katselemaan.

Moppolla ajo kiellettybasaarissa, mitä ei tietenkään noudateta.

Basaarin yksi sisäänkäynti.

Sunnuntairuhkaa basaarissa.

Pojat piipulla.

Löydä sieltä sitten omasi.

Löytyihän sieltä mieleinen paita.

Päivä 11

Aamulähtö oli koneet käy klo 07 aamiaista ei saanut hotellilla joten söimme sen vuoren rinteellä aamuauringon hivellessä meitä.

Matka jatkui edellisen palaten päivän teitä jonkin matkaa josta siirryimme hetkeksi moottoritielle, tankille ja kohta takaisin pikku kyläteille vuorien rinteille, matka pysähtyi ainoastaan lammasruuhkaan.

Tien täydeltä lampaita.

Matka jatkui mukavia mutkateitä vuorenrinteitä mytäillen, kunes patkä oli mentävä tuuheassa liikenteessä moottoritietä aina kaupunkiin asti, jossa oli pyörien luovutus.

Kaikki ehjänä perille, pyörät parkkiin ja hotellille.

Ennenkuin taxit tulivat sanottiin paikallis oppaille heipat, neljällä pikku taxilla hotellille, jossa saimme odotaa huoneita pari hetkeä ravintolassa ja kerrata reissun tapahtumia.

Iranin iloiset oppaat.
Teheranista
Iranissa kaikki mikä liikkuu voi olla taxi. Täällä taxin tunnistaa parhaiten että se on virallisen keltainen tai vihreä, katolta löytyy taxi kyltti, tai siitä että kuski sanoo että se on taxi. Liikennesäännöt ovat täällä vain suuntaa antavia, eivätkä eteenkään tunnu koskevan moottoripyöriä, niillä voi suhata yksisuuntaista katua väärään suuntaan, kurvailla jalankulkijoiden seassa jalkakäytävällä, kuljettaa kaveria basaarissa ja tietenkin ilman kypärää. Mikään väli ei ole niin pieni ettei siitä voi mennä moottoripyörällä. Perille päästään vaikka välillä mentäisiin peruuttamalla, lopulta matka jatkuu kumminkin eteenpäin.

Iranin ruuhkassa mennään.

Ruokalepo ja kylille metrolla.

Tällä mennään, helppoa

Irani on iso kylä

Tabiant bridgeä, yksi Teheranin nähtävyyksistä.

Melkein yhtä korkea lipputanko kuin Haminassa.

Teheranin ilta ruuhka, onneksi ei olla siellä seassa.

Kypäräkalja muuttui mojitoksi.

Päivä 10

Aamupala vasta klo8.30 ja lähtö 9.30 tai vähän sen jälkeen mutkaista isoa tietä isoa kovaa vuorien solia myötäillen.

Aamupalan teekuppien kattaus.

Tämmöisissä taloissa asuttiin.

Sekatavarakauppa, josta sai jäätelöäkin.

Tankilla, mitä täällä ei saa tehdä.

Näkymät taukopaikalta.

Matkalla yritimme järven rannalle, mutta se oli aidattu.

Siitä kurvattiin pienemmille teille.

Vuoret senkun jatkuvat...

Vuorien rinteitä mutkaisia teitä ylös ja alas.

Lampaita rinne täysi, ei paimenta, ei aitaa tien ja pellon välissä.

Jos mä näen lunta sen on oltav unta.

Kiivettiin mopoilla aina 3 000 asti.

Hevosia paimennettiin mopoilla.

Hotellin löytäminen oli haastellista kun paikallisoppaat olivat antaneet väärät koordinaatit, löytyi lopulta muutaman kylselyn jäkeen ja muutaman u-käännöksenkin joutui tekemään.

Saatiin sentään kypäräkaljat.

Kauppaauto

Iltaruokaa tulossa.