29.4.2018

Päivä 11


Tästä se aamu alkaa.

Aamulla koneet käy klo 08 nyt meitä on piiitkä letka, kun Sami menee hakemaan kadonneen lampaan kanssa Intiasta poistumisleimaa ja Nepalin viisumia.

Tankin kautta tien päälle, heti huomasi maan muuttuneen, oli huomattavan rauhallisempi ajella mutta kapeampi tie.
Nepalilaiset tiet ovat kapeita.

Nepalilaiset tiet.
 Liikennemerkki!
ja vielä toinenkin!

Yksi juomatauko ja matka jatkuu, vettä alkaa tulla taivaalta, ei luovuteta ja laiteta sadeasusteita vielä, kunnes n 60 km edettyämme Juhan rengas taas tyhjä.

Minä ja Matti perämiehinä ottamaan rengasta irti, minä kyselemään pajaa, joka löytyikin muutama sata metriä taaksepäin.
Matti korjaamassa rengasta.

Naulahan se siinä oli.
Rengaskorjaamossa.

Rengas alle ja ajamaan muita kiinni, ohjeilla sillan jälkeen oikealle kohti temppelin. Mutta minkä sillan? Ajoimme 6 km pientä tietä kunnes usko loppui ja takaisin päätielle, uutta siltaa etsimään.

Löytyihän se, kapeata mahtavilla maisemilla varustettua vuoristo tietä kohti Kathmadua.

Yhden pysähdyksen taktiikalla syömään.
Ruokailemassa, hyvää oli.
 Komea pato.


Vaan mitä teitä.
Juhan tyylinäyte päivän mutkista.

Syötyämme kohtasimme Samin ja kadonneen lampaan josta jatkoimme matkaa hotellille aina välillä pysähtyen ihailemaan ja valokuvaamaan.
Päivän ajon jälkeen - nyt on katu-uskottavuutta.

Tänään 160 km mutkaista vuoristotietä, mutta menihän siinä taas koko päivä.
Hotellilla kypäräkalja suihkuun ja eikun syömään Samin tutun ravintolaan paikallinen herkullinen illallinen.
Illallisella.

 Tällainen ruoka:
Tytöt ruokailemassa meidän kanssa.

28.4.2018

Päivä 10


Aamulähtö ajoissa olihan meillä pari rajan ylitystä.
Aamutoime.

Matkalla oli kaiken näköistä tietä, jopa yhtä huonoa kuin koti Suomessa. Vastaan tulijoita kapeilla teillä sai varoa.
Varo, tällainen voi tulla kaistallaan vastaan.

Parin pysähdyksen taktiikalla mennään.
Ruokaa tuloss.

Vihdoin rajalla, mutta rajalla on vaikea löytää tullin toimistoa, tai melkein mahdoton. No yksi ukko ajoi kaikkien tulli ym. toimistojen ohi ja löytyi 20 km pitemmältä kuin me, ilman mitään maasta poistumisleimaa ja ilman Nepalin viisumia.

Me tultiin hotellille sitten pimeässä, kun jouduttiin varttumaan kadonnutta lammasta, kunnes viisumitoimisto meni kiinni.
Kypäräkaljasll.
Matkanjohtaja ja apulainen, pikkasen sontaisena päivän hommista.

Tänään 380 km ei niin kuumassa Intiassa 13 h ajoa pienessä lämmössä vain +!44c, ei palellut.

27.4.2018

Päivä 9

Tänään periaatteessa vapaa päivä, aamupalan jälkeen etsimään ”Intersportia” mikä osoittautui heti aamusta vaikeaksi, ne kun eivät vielä olleet auki.
 Kylillä etsimässä Intersportia.
Edelleen etsimässä Intersportia.

Löytyihän se viimein, kolehti kerätty, tinkiminen alkakoon, rahaa oli käytössä 15000.
Intersportissa valitsemassa koululapsille lahjoja.

Matkaan tuli palloja, hyppynaruja, ym mitä nyt kaupasta löytyi lapsille koululle vietäväksi, olemmehan ns hyväntekeväisyys matkalla koululaisille.
 Koululla meitä oli vastassa rehtori ja vararehtori.
 Koululaiset varttuivat meitä.
Koululaiset istuivat kahdella eri käytävällä kiltisti odottaen meitä.
Oppilaat esittivät meille monta laulua ja tanssianäytöstä, hyvin harjoiteltua ja valmisteltua.

Puheita pidettiin puolin ja toisin, opettajat olivat ainoita jotka osasivat englantia, tulkkasivat sitten lapsille.

Sitten tuli se paras osuus, lahjojen jako, Sami alusti puheella lapset, kertoi että Suomessa meillä on joulupukki joka jakaa kilteille lapsille lahjoja, mutta tällä kertaa lahjat ovat yhteisiä. Kysyen löytyykö täältä kilttejä lapsia, suomeksi. lapset opetettiin vastaamaan suomeksi . Löytyihän se suomalainen joulupukki jakamaan lahjat.
 Joulupukki jakamassa lahjoja.
Laset odottivat innoissaan lahjoja.
Koulun suojelupyhimys.

Lahjat jaettuamme kävimme tutustumassa luokkahuoneisiin. Tietenkin tätä ennen meillä oli pakolliset kuvat otettavana, olihan paikalla myös media.
 Melkein kuin Hovinsaaren kansakoulu 60-luvulla.
Oppilaat tykkäsivät kun heitä kuvattiin, poseerasivat innoissaan.

Tässä kyläkoulussa oli luokkahuoneet pieniä ja luokkakoko inhimillinen. Koulu päättyi tänään n klo 12 ja oppilaat lähtivät kotiin.
 Koulukyyti, Henrik ei mahtunut kyytiin.
Sami jäi jälki istunnossa.

Matkustettiin kouluun ja takaisin 4 sähkö tuktukilla, joten on täällä pientä ” vihreyttä ” ilmassa.
Matkalla kouluun/koulusta näkyi sitten se Intian huonompi osaisten asumus.

Hotellille ja eikun syömään.
Päivällisen jälkeen ahtaudumme kaikki huoltoautoon ja nokka kohti Royal Enfield show roomiin.
Huoltoautossa on tunnelmaa...

Pitkän ja tuskallisen matkan jälkeen olemme perilllä.

Paikalla oli Delhin ja Varanasin päälliköt ja paljon muutakin henkilökuntaa, joutuihan meistä moni sitten ostohysterian pauloihin. Maksaminen täällä sitten vei aikaa, kun kaikki piti kirjata koneelle, allekirjoittaa kuitti yms.

Ostoksilla.
Tänään oli sitten se kypärätön kalja 0 km.