23.11.2019

Päivä 15

Aamusta maps.mellä suunnistusta kohti kaupungin nähtävyyttä Veliko Tornovon Tsarevets in linnaketta, missä minä matkanjohtajana tein sen normi virheen uskoin omaan suunnistus taitoon ja kävelyiin puoli kilometriä huti, onko tämä aina näin että matkanjohtaja ei voi uskoa ja katsoa GPS ää ? No löytyihän se lopulta, mutta kun ei uskottu ohjeita vaihtaa rahaa ko kohteeseen ei voinut maksaa sisäänpääsyä kortilla eikä euroilla, niin jäi sitten käymättä koko kohde lähempää katsomatta, no ehkä seuraavalla kerralla.
Tsarevets linnoitusta kokonaisuudessaan kuvattuna.
Tsarevetsin portti, jäi käymättä sisällä.








Eikun vähän tutustumaan kylään aamu auringossa, kävellen.

Hieno vanha kaupunki, pyörävaatteet päälle ja tien päälle. Ilma oli jo lämmennyt sen  verran ettei tarvinnut pukea kaikkea päälle.

Reissun viimeinen pätkä olikin sitten takaisin Romanian Bukarestiin hyväkuntoisia teitä myöten.


Bulgarian ja Romanian yhteinen rajatarkastuspiste.

Rajalla oli pitkä rekka jono jonka ohitimme ja siirryimme pitkään henkilöauto jonoon, tämä raja oli tehty niin että annoit passit ensimmäisen luukkuun joka oli Bulgarian ja passit siirtyivät kopin sisällä Romanian viran omaisille ja sait passit takaisin seuraavadta luukusta, kätevää. Passi virkailijat kyselivät uteliaina meidän reissusta ja toivottivat hyvää matkaa. Vielä reilu sata kilometriä ja läpi ruuhkaisen ja omituisen Bukarestin tuuhean liikenteen.

Täällä saa silmät olla GPS ssä ja peileissä kasella sivuilleen ajaa edessä ja takana sivusta ym muualtakin tulevia kulkuneuvoja varoen, tuntuu että täällä mennään taas siitä mistä mahtuu ja röyhkein ensin. Pahempi liikenne kulttuuri kuin monessa muussa maassa missä on tullut ajeltua, jopa Intia tuntui helpommalta ajaa. Hienosti Garmin vei meidät perille ja meidät vastaan otti moottoripyörävuokraamon omistaja Maria, jonka kanssa juteltiin pitkään meidän ja hänen matkoista. 

Taxi hotelille ja suihkuun ja siitä ansaituille kypärä kaljoille.

Päivä 14

Aamusta on vain +12c joten kaikki mitä löytyy päälle taas ja lämpö senkuin laskee kun laskeudumme laskettelukeskuksesta alaspäin jopa +5c. Kahvanlämmittimet ovat ainoat lämpöiset tässä mopossa. Onneksi aurinko sentään paistaa, sumun läpi ensimäiseen kylään ja moottoritielle jota jatkuikin sitten parisataa tylsää kilometriä, ilma lämpeni aina +29c asti ennenkuin päästiin hotelille.

 Hiihtokeskuksella oli aika monta työmaata kesken.
Vain lumi puuttuu.
Siellä se nyppylä olis.
Työmaata riittää.



Päivä 13

Carminin ohjelmonti ja pyörä haku parkkitalosta, helposti moottoritielle jota jatkui sitten parisataa kilometriä, kunnes aloimme kiivetä Banskon laskettelukeskukseen mutkaista tietä, hotelli löytyi taas helposti. Laskettelukeskus on iso hotellikeskittymä nyppylän alla, toinen toistaan isompia ja komeampia hotelleja ja aivan tyhjillään, pahempaa kuin Suomen laskettelukeskukset.
On täällä auki sentään muutama ravintolakin että saa sen kypäräkaljan. Ja sitten tutustumaan Suomi-saunaan ja uimaan.

Päivä 12

Viileään aamuun, meikein kaikki päälle mitä löytyy, tällaistako tämä ilmaston muutos on? Etelässä kylmempää kuin mies muistiin sanovat paikalliset. Garmin töihin ja heti huti, olisko lukijassa vikaa vai Garminissa kylmä käynnistys ongelmia ? Mutkaisia metsäteitä kohti Thessalonikia kahden tulli pysähdyksen taktiikalla, helppoa tuo maasta toiseen siirtyminen. Ennen hotellia pieni keskustelu Garminin kanssa kun ohjaa kiellettyyn ajosuuntaan ja sitten korttelin kierron jälkeen kävelytielle, mutta kun se hotelli on oikeasti kävelytien varressa ja tietenkin ilman kylttiä tai mainosta, etsi siinä sitä sitten muuta kuin kyselemällä, löytyihän se mopollekin löytyi koti pienen neuvottelun jälkeen respan tätien kanssa käytyäni.
 Hieno hotelli mutta näkymä ikkunasta voisi olla parempi.
Tällainen näkymä hotellin ikkunasta, palanut talo.

Elämä alkoi yhmyilemään kun respan täti lupasi hotellin ravintolasta 20 % alennuksen kaikesta, myös juomasta. Pitihan se testata, olutta ja paikallista anisviinaa (ouzo).

Kylille kävelemään ja ihmettelemään mihin ne meidän kaikki rahat ovat menneet...




Eilöytynyt kakkukauppaa mistä olisi saanut synttärikakun, mutta onneksi hotellin täti pelasti asian ja vitiin mennä hyvillä mielillä nukkumaan.
Peace of cake.

Päivä 11

Aurinkoiseen aamuun, mutta viileään ja tänään Carmin löysi määränpäämme, helposti kaupungista ulos ja moottoritielle muutaman mutkan kautta, mutta vanhasta päivityksestä johtuen mentiin vanhaa alppi tietä myöten vuoren harjalla mutkaista pientä tietä myöten hiljalleen edeten, mikäs kiire meillä on kun matkaa tänään vain 130 km ja koko päivä aikaa ajaa se. Tulliin josta selvittiin taas nopeasti papereiden näytöllä. Hotelli löytyi pienen kujan päästä, pyörä laskettiin hissillä talliin, sai valkata parkki paikan, oli tuhjä talli me ollaan hotellin ainoat asukkaat, ei taida olla sesonki päällä. Kylille järveä ihmettelemään ja syömään.

 Taidetta.


Päivä 10

Aamu alkoi taas aurinkoisesti, kuten muutkin aamut tällä reissulla, muuten huvin mutta Carmin ei tiedä missä Tirana on, mutta onneksi maps.me tietää ja löytää hotellinkin helposti . Mutkaista tietä riitti ja kierreltiin vielä yksi meren pohjukka vaikka olisi päässyt laivalla suoraan yli. Rajan ylitykset olivat nopeat, passit ja pyörän paperit se oli siinä, täällä ei pääse jonon ohi mopolla, vaan on jonotettava kuten muutkin ihmiset. Albanian rajaa ennen ja jälkeen on vauhdikasta mutka tietä, jonkin matkaa ennen Tiranaa pätkä moottoritietä js loppu ruuhkaista jossa mennään vähän miten sattuu, ainakin ympyröissä sai varoa kanssa autoilijoita, ne kun ri kunnioita motoristia yhtään. Ennen hotellia ajoin ulkomuistista tutun avustusjärjestön toimistolle jossa meillä oli sovittu tapaaminen Scheltzenin kanssa, siitä suoraan syömään paikallista herkkua, helppoa kunnon paikallis oppaat mukana.

Cheltzen ja Angie.


Hotellille ja kevyempää päälle ja mopolla tutustumaan avustusjärjestön tuleviin tiloihin, iso työ on vielä edessä, jota on nyt tehty vain puoli vuotta mutta aikaiseksi on saatu jo paljon. Isännällämme on vain Smart ja sinne kun ei mahdu kuin kaksi niin kuljimme mopolla perässä projektia katsomaan.







Suunnitelmat ovat suuret mutta niin on tilatkin. Tulossa vanhainkoti varattomille, orpokoti, koulu, urheilukenttää ym joten on paljon vielä työtä edessä ja kaikki pitää saada lahjoituksena. Valtion on vuokrannut 100 vuodeksi omat vanhat armeijan käyttämättömät tilat. Keskustelemme paljon Albanian tilanteesta missä valtio ja kansa on nyt Tiemme eroavat haikeisiin jäähyväisiin, ehkä tulevaisuudessa näemme uudestaan ja työ on edennyt valmiiksi, jos se nyt koskaan on valmis. vielä on mahdollista laajentaa aluetta ja suunnitelmat ovat vielä suuremmat kuin nyt. matkamme jatkuu kahdestaan kohti hotellia syvissä mietteissä märehtien kuultuja asioita. 

Ilta oluelle kylille ja nukkumaan.
Pojat laajentaa terassia sunnuntai iltna myöhään, työkalut ovat kuin kotimaassa -80 luvulla.

 

Päivä 8 - 9

Aamulla Garmin suostui yhteistyöhön tai ainakin melkein. Pari ylimääräistä kierrosta kylän ympäri ja uudelleen ohjelmointi ja sitten mentiin oikeaan suuntaan.


Pätkä moottoritietä, kunnes se loppui ja sika kivalle kylätielle kurvailemaan.

Muutman tullin läpi heilahtamalla vain passia näyttämällä ja viimeisessä jopa kysyivät pyörän papereita. Matka jatkui Garminin ehdottamalle vaihtoehtoiselle tosi pienelle kylätielle johon mahtui ainoastaan yksi auto kerrallaan. Oli se niin kapea mjutta kierteli nopeamman tie yläpuolella kylien läpi vuoristossa.
Kunnes saavuimme päämäärään ilman Garminin opastusta se alkoi näyhttämään vain teitä ja teiden nimiä? Piti arvailla mihin menee, mutta löytyi se oikea hotelli helposti silti.
 Hotellin terassilta kuva Dubrovnikista.

Suihkun jälkeen tutustumaan vanhaa kaupunkiin kävellen 5 km suuntaansa, välillä jotain muutakin kuin mopoilua.

Löytyi aika tumma kypäräkalja.
Vanhaa kaupunkia.
Dubrovnikia toiselta sivulta.
Tuota siltaa pitkin kaupunkiin.