Päivä 9

Tänään periaatteessa vapaa päivä, aamupalan jälkeen etsimään ”Intersportia” mikä osoittautui heti aamusta vaikeaksi, ne kun eivät vielä olleet auki.

 Kylillä etsimässä Intersportia.

Edelleen etsimässä Intersportia.

Löytyihän se viimein, kolehti kerätty, tinkiminen alkakoon, rahaa oli käytössä 15000.

Intersportissa valitsemassa koululapsille lahjoja.

Matkaan tuli palloja, hyppynaruja, ym mitä nyt kaupasta löytyi lapsille koululle vietäväksi, olemmehan ns hyväntekeväisyys matkalla koululaisille.

 Koululla meitä oli vastassa rehtori ja vararehtori.

 Koululaiset varttuivat meitä.

Koululaiset istuivat kahdella eri käytävällä kiltisti odottaen meitä.

Oppilaat esittivät meille monta laulua ja tanssianäytöstä, hyvin harjoiteltua ja valmisteltua.

Puheita pidettiin puolin ja toisin, opettajat olivat ainoita jotka osasivat englantia, tulkkasivat sitten lapsille.

Sitten tuli se paras osuus, lahjojen jako, Sami alusti puheella lapset, kertoi että Suomessa meillä on joulupukki joka jakaa kilteille lapsille lahjoja, mutta tällä kertaa lahjat ovat yhteisiä. Kysyen löytyykö täältä kilttejä lapsia, suomeksi. lapset opetettiin vastaamaan suomeksi . Löytyihän se suomalainen joulupukki jakamaan lahjat.

 Joulupukki jakamassa lahjoja.

Laset odottivat innoissaan lahjoja.

Koulun suojelupyhimys.

Lahjat jaettuamme kävimme tutustumassa luokkahuoneisiin. Tietenkin tätä ennen meillä oli pakolliset kuvat otettavana, olihan paikalla myös media.

 Melkein kuin Hovinsaaren kansakoulu 60-luvulla.

Oppilaat tykkäsivät kun heitä kuvattiin, poseerasivat innoissaan.

Tässä kyläkoulussa oli luokkahuoneet pieniä ja luokkakoko inhimillinen. Koulu päättyi tänään n klo 12 ja oppilaat lähtivät kotiin.

 Koulukyyti, Henrik ei mahtunut kyytiin.

Sami jäi jälki istunnossa.

Matkustettiin kouluun ja takaisin 4 sähkö tuktukilla, joten on täällä pientä ” vihreyttä ” ilmassa.

Matkalla kouluun/koulusta näkyi sitten se Intian huonompi osaisten asumus.

Hotellille ja eikun syömään.

Päivällisen jälkeen ahtaudumme kaikki huoltoautoon ja nokka kohti Royal Enfield show roomiin.

Huoltoautossa on tunnelmaa...

Pitkän ja tuskallisen matkan jälkeen olemme perilllä.

Paikalla oli Delhin ja Varanasin päälliköt ja paljon muutakin henkilökuntaa, joutuihan meistä moni sitten ostohysterian pauloihin. Maksaminen täällä sitten vei aikaa, kun kaikki piti kirjata koneelle, allekirjoittaa kuitti yms.

Ostoksilla.

Tänään oli sitten se kypärätön kalja 0 km.