29.4.2018

Päivä 11


Tästä se aamu alkaa.

Aamulla koneet käy klo 08 nyt meitä on piiitkä letka, kun Sami menee hakemaan kadonneen lampaan kanssa Intiasta poistumisleimaa ja Nepalin viisumia.

Tankin kautta tien päälle, heti huomasi maan muuttuneen, oli huomattavan rauhallisempi ajella mutta kapeampi tie.
Nepalilaiset tiet ovat kapeita.

Nepalilaiset tiet.
 Liikennemerkki!
ja vielä toinenkin!

Yksi juomatauko ja matka jatkuu, vettä alkaa tulla taivaalta, ei luovuteta ja laiteta sadeasusteita vielä, kunnes n 60 km edettyämme Juhan rengas taas tyhjä.

Minä ja Matti perämiehinä ottamaan rengasta irti, minä kyselemään pajaa, joka löytyikin muutama sata metriä taaksepäin.
Matti korjaamassa rengasta.

Naulahan se siinä oli.
Rengaskorjaamossa.

Rengas alle ja ajamaan muita kiinni, ohjeilla sillan jälkeen oikealle kohti temppelin. Mutta minkä sillan? Ajoimme 6 km pientä tietä kunnes usko loppui ja takaisin päätielle, uutta siltaa etsimään.

Löytyihän se, kapeata mahtavilla maisemilla varustettua vuoristo tietä kohti Kathmadua.

Yhden pysähdyksen taktiikalla syömään.
Ruokailemassa, hyvää oli.
 Komea pato.


Vaan mitä teitä.
Juhan tyylinäyte päivän mutkista.

Syötyämme kohtasimme Samin ja kadonneen lampaan josta jatkoimme matkaa hotellille aina välillä pysähtyen ihailemaan ja valokuvaamaan.
Päivän ajon jälkeen - nyt on katu-uskottavuutta.

Tänään 160 km mutkaista vuoristotietä, mutta menihän siinä taas koko päivä.
Hotellilla kypäräkalja suihkuun ja eikun syömään Samin tutun ravintolaan paikallinen herkullinen illallinen.
Illallisella.

 Tällainen ruoka:
Tytöt ruokailemassa meidän kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti