Tästä se aamu alkaa.
Aamulla koneet käy klo
08 nyt meitä on piiitkä letka, kun Sami menee hakemaan kadonneen lampaan kanssa
Intiasta poistumisleimaa ja Nepalin viisumia.
Tankin kautta tien
päälle, heti huomasi maan muuttuneen, oli huomattavan rauhallisempi ajella
mutta kapeampi tie.
Nepalilaiset tiet ovat kapeita.
Nepalilaiset tiet.
Liikennemerkki!
ja vielä toinenkin!
Yksi juomatauko ja
matka jatkuu, vettä alkaa tulla taivaalta, ei luovuteta ja laiteta
sadeasusteita vielä, kunnes n 60 km edettyämme Juhan rengas taas tyhjä.
Minä ja Matti
perämiehinä ottamaan rengasta irti, minä kyselemään pajaa, joka löytyikin muutama
sata metriä taaksepäin.
Naulahan se siinä oli.
Rengaskorjaamossa.
Rengas alle ja ajamaan
muita kiinni, ohjeilla sillan jälkeen oikealle kohti temppelin. Mutta minkä
sillan? Ajoimme 6 km pientä tietä kunnes usko loppui ja takaisin päätielle,
uutta siltaa etsimään.
Löytyihän se, kapeata
mahtavilla maisemilla varustettua vuoristo tietä kohti Kathmadua.
Yhden pysähdyksen
taktiikalla syömään.
Ruokailemassa, hyvää oli.
Komea pato.
Vaan mitä teitä.
Juhan tyylinäyte päivän mutkista.
Syötyämme kohtasimme
Samin ja kadonneen lampaan josta jatkoimme matkaa hotellille aina välillä
pysähtyen ihailemaan ja valokuvaamaan.
Päivän ajon jälkeen - nyt on katu-uskottavuutta.
Tänään 160 km mutkaista
vuoristotietä, mutta menihän siinä taas koko päivä.
Hotellilla kypäräkalja suihkuun ja eikun
syömään Samin tutun ravintolaan paikallinen herkullinen illallinen.
Illallisella.
Tällainen ruoka:
Tytöt ruokailemassa meidän kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti