24.7.2019

Päivä 23

Hotellin aamupala kamala ja sitä olisi joutunut varttumaan ikuisuuden, joten pakkaus ja pyörän päälle etsimään paikallista aamupalaa. Lähdössä Neil kaatoi pyörän hosuessaan. Kahviloiden laatu ja tarjonta ei sitten kelvannut muille, eikun tien päälle tyhjin vatsoin, ainakin pätkän matkaa, kunnes Neilin KTM laski allensa.

Yritettiin soittaa Lassen kuskille, jotta palaisivat takaisin ja ottaisivat toisen risan pyörän kyytiin. Sillä aikaa minä lähdin jahtaamaan lava-autoa. Asfalttia alkupätkä sen jälkeen muuttui hiekkatieksi, taas kymmeniä eri ajouria mistä piti valita se paras.

Ajettuani 200 km löysin kylän, menin tankille ja lähetin viestiä muille miten jatketaan.

Lassen mopo kyydissä.
Paljasta aavikkoa koko päivä.
Sitten se Neilin pyörä poiki.
Rossa harjoittelee aavikolla ajoa, kohta sitä riittää.
Lampaiden laskenta, paimensivat niitä hevosilla.
Poikia odottamassa 3 h.

No mongolialaiset olivat keksineet mennä aamupalalleensin, siksi en saanut niitä kiinni ei sitten millään...
Mongolia, eilen tykkäsin siitä, tänään en.

Valitse siitä oikea tie.
Kaikki tiet vievät...
Lopulta samaan paikkaan, mikään tie ei ole hyvä, kaikki yhtä huonoja.

Vihdoinkin asfalttia, olihan sitä hiekkapikataivalta ajettu jo 200 km.
Tämän yön Hilton.
SE!

Pojat tulivat, nyt 4 pyörää jäljellä. Mario ajoi Neil kyydissä lopun matkan. Onneksi loppujen lopuksi löytyi tasainen asfaltti ja ne muutamat pyörat kestivät päiväkoettelemuksen reilu 450 km monttuista Mongolian hiekkatietä.

Eilen oli tylsä suora tie, no tänään ei ollut moottoritietä, oli tiellä vain lampaita. Ei ehtinyt laske kuinka monta, mutta oli niitä yhteensä miljoona, onneksi en laskenut, muuten olisin nukahtanut loppumatkan suoralla uudella asfalttitiellä, oli se niin tylsä.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti