Pyörät pakattuina klo 09 suuntasimme sateeseen jota riittikin sitten kaikilla eri tahdeilla melkein venäjälle asti.
Alkumatka meni hyvin niin kauan kunnes tuli tietyö ja kiertotiellä ei tietenkään ollut mitään merkkiä tai tienumeroa jota kyttäsin, ajettiin 30 km huti, no eipä tuo kokonaisuudessaan meinaa mitään.
Isot tietyöt tulivat sitten eteen myöhemmin, tietyö pätkät ja jonkinlaiset asfaltti pätkät vuorottelivat aina 10 km välein, tietyö pätkillä pääsi välillä jopa ajamaan 35 km /h.
Välillä joutui menemään yli puoli metriä syvien kuramonttujen läpi melkein uimalla, vastaan tulevien autojen roiskuttaessa kuravettä päälle.
Mongolian tulliin nätisti jonojen ohi ja nopeasti läpi. Venäjän tulliin jonottamaan, lippuja ja lappuja täyttämään peläten koko ajan milloin taivas repeää, tummana takana ukkosen kanssa.
Venäjän tullia kiinnosti mitä oli mukana ja tarkistivat kaiken, kyselivät lääkkeistä ja halusivat nähdä ensiapulaukun, jopa aukaisivat sen. Rajan yli ja hotellin etsintäään, ensimmäinen niet, hotelli täysi, toinen sama homma mutta siellä oli saman ongelman kanssa mongolialainen motoristi.
Hän tiesi yden paikan ja sinne mentiin perä:ltä iltakkäin kuin köyhän talon porsaat. Saatiin kaksi kahden hengen huonetta.
Julistimme tätä konjakkiryypyllä, jonka olin tuonut vaikeita tilanteita varten Suomesta asti. Tilasimme soppaa ja sitten nukkumaan.
Jaoin huoneen mongolialaisen kanssa, tulihan se pullo siinä jutellessa tyhjennettyä. Txt Mariolle, että olemme ensimmäisessä talossa rajan jälkeen ja sitten unten maille.
Tulihan sitä ajettua ajallisesti paljon, aamu 9:tä ilta 2333 asti ennenkuin löytyi hotelli. Tuntui ihan Peterpanbike-matkalta ajallisesti, tieden puolesta ja loppukin meni perinteisesti, hotellia etsiessä ja kysellessä.
Nyt löytyi yksityismajoitus mongolialaisen avulla, emme olisi sitä yksin löytäneet. Ehdimme rajan yli juuri ennen pimeää, hotellille päästyämme oli jo pimeä ehtinyt tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti