21.9.2019

Päivä 11

Aamulähtö oli koneet käy klo 07 aamiaista ei saanut hotellilla joten söimme sen vuoren rinteellä aamuauringon hivellessä meitä.

Matka jatkui edellisen palaten päivän teitä jonkin matkaa josta siirryimme hetkeksi moottoritielle, tankille ja kohta takaisin pikku kyläteille vuorien rinteille, matka pysähtyi ainoastaan lammasruuhkaan.
Tien täydeltä lampaita.

Matka jatkui mukavia mutkateitä vuorenrinteitä mytäillen, kunes patkä oli mentävä tuuheassa liikenteessä moottoritietä aina kaupunkiin asti, jossa oli pyörien luovutus.
Kaikki ehjänä perille, pyörät parkkiin ja hotellille.

Ennenkuin taxit tulivat sanottiin paikallis oppaille heipat, neljällä pikku taxilla hotellille, jossa saimme odotaa huoneita pari hetkeä ravintolassa ja kerrata reissun tapahtumia.
Iranin iloiset oppaat.
Teheranista
Iranissa kaikki mikä liikkuu voi olla taxi. Täällä taxin tunnistaa parhaiten että se on virallisen keltainen tai vihreä, katolta löytyy taxi kyltti, tai siitä että kuski sanoo että se on taxi. Liikennesäännöt ovat täällä vain suuntaa antavia, eivätkä eteenkään tunnu koskevan moottoripyöriä, niillä voi suhata yksisuuntaista katua väärään suuntaan, kurvailla jalankulkijoiden seassa jalkakäytävällä, kuljettaa kaveria basaarissa ja tietenkin ilman kypärää. Mikään väli ei ole niin pieni ettei siitä voi mennä moottoripyörällä. Perille päästään vaikka välillä mentäisiin peruuttamalla, lopulta matka jatkuu kumminkin eteenpäin.
Iranin ruuhkassa mennään.

Ruokalepo ja kylille metrolla.
Tällä mennään, helppoa
Irani on iso kylä

Tabiant bridgeä, yksi Teheranin nähtävyyksistä.
Melkein yhtä korkea lipputanko kuin Haminassa.
Teheranin ilta ruuhka, onneksi ei olla siellä seassa.
Kypäräkalja muuttui mojitoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti