Aamu alkoi taas aurinkoisesti, kuten muutkin aamut tällä reissulla, muuten huvin mutta Carmin ei tiedä missä Tirana on, mutta onneksi maps.me tietää ja löytää hotellinkin helposti .
Mutkaista tietä riitti ja kierreltiin vielä yksi meren pohjukka vaikka olisi päässyt laivalla suoraan yli.
Rajan ylitykset olivat nopeat, passit ja pyörän paperit se oli siinä, täällä ei pääse jonon ohi mopolla, vaan on jonotettava kuten muutkin ihmiset.
Albanian rajaa ennen ja jälkeen on vauhdikasta mutka tietä, jonkin matkaa ennen Tiranaa pätkä moottoritietä js loppu ruuhkaista jossa mennään vähän miten sattuu, ainakin ympyröissä sai varoa kanssa autoilijoita, ne kun ri kunnioita motoristia yhtään.
Ennen hotellia ajoin ulkomuistista tutun avustusjärjestön toimistolle jossa meillä oli sovittu tapaaminen Scheltzenin kanssa, siitä suoraan syömään paikallista herkkua, helppoa kunnon paikallis oppaat mukana.
Cheltzen ja Angie.
Hotellille ja kevyempää päälle ja mopolla tutustumaan avustusjärjestön tuleviin tiloihin, iso työ on vielä edessä, jota on nyt tehty vain puoli vuotta mutta aikaiseksi on saatu jo paljon. Isännällämme on vain Smart ja sinne kun ei mahdu kuin kaksi niin kuljimme mopolla perässä projektia katsomaan.
Suunnitelmat ovat suuret mutta niin on tilatkin. Tulossa vanhainkoti varattomille, orpokoti, koulu, urheilukenttää ym joten on paljon vielä työtä edessä ja kaikki pitää saada lahjoituksena. Valtion on vuokrannut 100 vuodeksi omat vanhat armeijan käyttämättömät tilat. Keskustelemme paljon Albanian tilanteesta missä valtio ja kansa on nyt
Tiemme eroavat haikeisiin jäähyväisiin, ehkä tulevaisuudessa näemme uudestaan ja työ on edennyt valmiiksi, jos se nyt koskaan on valmis. vielä on mahdollista laajentaa aluetta ja suunnitelmat ovat vielä suuremmat kuin nyt. matkamme jatkuu kahdestaan kohti hotellia syvissä mietteissä märehtien kuultuja asioita.
Ilta oluelle kylille ja nukkumaan.
Pojat laajentaa terassia sunnuntai iltna myöhään, työkalut ovat kuin kotimaassa -80 luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti