27.9.2017

Päivä 14

Aamu alkoi kaupunkikierroksella, käytiin kuvaamassa Baurnalin keskustassa komeileva Leninpatsas.
Päivän lämpötilaennätys.

Matka jatkui etsimään Sinikan Hondaan akkua. Löydettiin itsemme avukiaan venäläisen  johdolla Motonettiin/Bilteman-myymälään. Akku löytyi ihme kyllä, ja samalla muutama uusitarra pyöriin. 
 Ilmapaineiden tarkistus Severin pyörään Peterin ja Janin valvomien silmien alla. Tästä matka jatkuu kohti Altain vuoristoa ja etsimään yösijaa.
Renkaisiin saatiin ilma, mutta vessa "Niet Rabotaet".
Taukopaikan kahvilan pihakoristeet.
 Ja pihakalusteet.
- Jipii, liukumäki!!!
Ketä lapsettaa? - Noh siellähän meidän matkanjohtaja vilkuttaa!!!
Tulossa Altain vuoristoon, joka jo näkyy pienenä jossain kaukana.
Vuoristo sijäitsee Keski-Aasian ja Siperian rajalla.
Jos mä nään lunta, sen on pakko olla unta... tai sitten lunta.

Altain vuoriston korkein huippu on Beluha, joka nousee 4 506 metriä merenpinnan yläpuolelle. Alueella sijaitsevat Altain kultavuoret  kuuluvat Unesconn maailmanperintöluetteloon. Alueella voi myös törmätä uhanalaisiin eläinlajeihin, kuten lumileopardiin.
 - Ai, koira kantaa omat eväänsä? Huom. luu koiran repussa.

Altain maantiedettä ja geologiaa tutki 1900-luvun alussa suomalainen maantieteilijä J. G. Granö, joka kirjoitti matkoistaan Altailla matkakirjoja ja otta alueelta runsaasti valokuvia.
 Päivän määränpää on Ust`-Semen kaupunki. Kuvassa mökkikylän pihakoristeet.
Mökkikylän laavu.
Joen ranta ja tuleva ökymökki.
Matkanjohtaja näyttää, miten suihku toimii, vain Erkki kastui. Onneksi oli vielä sadevehkeet päällä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti