Päivä 16

Aamuherätys oli ennen kukonlaulua, se (kukko) taisi nukkua rokuliin.

Ulko-wc oli siisti, mutta kylmä -9 astetta.

Tästä alkoi matkan todennäköisesti haastavin osuus. Mongoliassa kui ei ole paljon asfalttia, vann hiekkaa ja nimismiehenkiharaa riittää.

Tätä riitt reilut 200 km. Emme aamusta tienneet kuinka pitkä päivä tästä tulee, kun ohjelmassa rajanylitys Mongoliaan.

Jakkuja jossain siellä..

Venäjän ja Mongolian tulleilla on ohje päästää rekat ensin ja meidän epäonneksi niitä oli muutama menossa samaan aikaan.

Minut otettiin Mongolian tullissa erikoissyyniin, passi ja viisumi kopioitiin moneen kertaan ja aikaa kului... pääsin viimeisenä pois.

Vihdoin viiden tunnin jumpan jälkeen nopea päivällinen ja matkaan.

Mitä puuttuu? Rekisterikilpi luovutti, on jossain Mongolian aroilla. Mutta tämä on pienin murheistamme. Onhan niitä kilpiä tippunut muuallakin...

Paikalliset avustamassa tieuran valinnoissa.

Sinikan pyörää nostetaan mudasta, sinne se hukku...

Mitä puuttuu verrattuna edelliseen kuvaan. Nekin löytyy Mongolian aroilta, oli haastava reitti.

Paikallinen näyttää parhaat joen ylityskohdat!

Iloinen mopokusti kaatumisen jälkeen.

Sinikka mutasena, mutta tyytyväisenä hänkin.

Tällaisia joen ylityksiä oli.

En kaatunut, vaikka siltä näyttää...

Peter tulee vauhdilla Sinikan pyörällä!

Ukko on väsy, pölynen ja mutanen. 259 km ja perillä Ulaangomiassa.