Aamu alkaaa:lla, niinkuin aurinkoisena viileänä muta pilvettömämä + 9c siitä se lähteelämpenemään. ollaan 16 km Venäjän rajasta ja lähdetään sotatietä takaisinpäin tarkoitus oli mennä pientä hiekkatietä...
Mutta tähän se sitten jäi, maanvyörymä ja takaisin asfaltille.
Kapeita soraista vuioren rinnettä ensi ylös ja takaisin samaaalas.
Eikun pakki päälle ja ympäri.
Tulevan laskettelukeskuksen ala-asema.
Onneksi oli aurattu tie meille.
Vielä o lunta jäljellä, pari viikkoa sitten vielä pystyi lasketella.
Vihdoin asfalttia alla.
Tbilisin sotatietä takaisin ja siitä vanhaan pääkaupunkiin tutustumaan, sinne vanhaan kirkkoon pyytämään hienoja kelejä ja samalaista jatkoa.
Yli 1 000 vuotta vanha kirkko ja jo remontissa...
Vanhaa pääkaupunkia
Paikallisia herkkuja.
Taukopaikalla, sieltäkin mahtavat näkymät.
Ei huonot näkymät tauokopaikalta jossa syötiin eväät.
Taukopaikalta vahalle sota tantereen muistomerkille.
Staalinin museo.
Koko päivä aurinkoisia mutkaisia teitä aina koti majoitukseen asti,
päivän päätteeksi +26c 240 km mutkaisia mukavia asfalttiteitä,
lukuunottamatta aamun pikistä. Rekkajonot yhtä häiritseviä ja pitkiä
kuin Suomessa venäjän rajalla aikoinaan, sotatiellä menossa venäjälle,
tuli niitä Georgiaankin päin, olivat jaloissa pitkissä jyrkissä mäissä
mutta ohi pääsi aina, kulkivat mateluvauhtia.
Edelleen negatiivinen ihminen, kuvasta näkee (korona testi). Se ja moni muu asi on sitten positiivinen asia.
Positiivinen.
Mansikoita nam..
Hyvää yötä maailma-karaoke
Pieni iltapala
Jälkiruoaksi konjak, isännän oma tekemä, nam
Sitä rekkajonoa riitti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti