Päivä 25

Aamulla pyörien pakkaus, osa meidän tavaroista jo Peterin kyydissä, pussukka Artolle, kiitos hänelle.

Eikun matkaan Ulan Batorin aamuruuhkaan, hieman tuuheaahan se oli mutta ei niin paha kuin tullessa, päätie löytyi helposti Erkin johdolla, hienoa asfalttia koko päivän.

Meille valmiiksi varattu jurttakylä ja kameliratsastuspaikka oli sitten kiinni, vaikka matkatoimisto oli luvannut että kaikki ok, eikun etsimään hotellia, löytyi keskustasta.

Tänään 500 km helposti ja perillä ajoissa reilusti ennen pimeää, hyvä me!

Päivä 22—24 Ulan Bator

Ulan Batorissa huoltopäiviä, ukoille ja pyörille, paitsi yamahalle ei tarvi tehdä mitään

Hotellin respasta saatiin tietoa mistä uutta kilpeä lähteä kyselemään, poliisien liikenteenohjauskeskuksesta, löydettiin paikka parin kysymyksen jälkeen.
Täältä saatiin muutaman puhelinkokouksen jälkeen saatiin uusi osoite ja eikun uudet ilmansuunnat.
Löysimme itsemme kilpitoimistosta, helppo homma 2 minuuttia ja uusi kilpi kädessä

Ja sitten eikun kilpikaljoille

Seuraavanan pävänä pieni turistikierros kaupungissa ja läheisessä kansallispuistossa.

Cheese - juustoja maisetelemassa paikallisessa kauppahallissa.

Chinggis Khaanin patsas.

Näillä mentiin kansallispuistossa.

Päivä 21

Tämän päivä hotellista eli sitten saanutkaan aamiaista.

Lähdettin suunnistamaan maps.me kanssa suorinta tietä kohti aamupalaa.

Severin tyylinäyte

 

Jani matkalla.

Sinikka matkalla momoaamiaiselle!

Jussi

Erkki.

Arto vauhdissa

Peter tulee lujaa....

Hyvaa tieta koko ajan.

Kahvilan taidetta matkalla.

Hotelli tarjosi pyytämättä meille parkkiluolan käyttöön korvauksetta, ensimmäinen kerta tällä reissulla.

Olihan tuuhea liikenne ulan batorin keskustassa , ei olla nähty näin montaa autoa pariin viikkoon
Perillä auringonlaskun aikoihin.

Tänään 450 km hyvää asfalttia.

Päivä 20

Aamupala oli sovittu 08.30 mutta kuten totuttu eihän se aina niin mene, hotellin ravintolan ovi aukesi silloin ja alettiin hiljalleen valmistelemaan aamiaista.

Kuorma auto kuski lupasi noutaa meidät klo 09 pientä jännitystä ilmassa kun kukaan ei tiennyt missä ko härvelinja kuski majoittuivat, hävisikö pyörät mongolian aroille ?

Tulihan se kuski ja ns " taxi " noutamaan meidät sovitusti melkein ajallaan, eikun purkamaan pyörät kyyditä ja menoks

Näin niitä pyöriä löytyy

Ja lisää

Vaurioita tutkimaan ja niitähän oli tullut enemmän kuorma auto kuljetuksessa kuin meidän kaadoissa yhteensä

Paikallinen mac caiver auttoi saamaan peterin etujarrut kuntoon severin jarrut kuntoon yms pientä

Leka moska jeesusteippi tongit yms työkalut apuna saatiin pyörät noin ehjäksi ainoastaan severin syyläri ongelmaan jouduttiin käyttämään oikeita ammattilaisia

Pitihän meidän laittaa mainostarra kuljetusliikkeen kalustoon, jos vaikka poikkeisivat kylillä

Tämähän on kuin se kuuluisa syyläricity autot elokuvasta

Eikun matkaan klo 17 tie oli kuin silkkiä tästä eteenpäin, asfalttia vau jipii kiva ajaa taas pitkästä aikaa tasaista pitkin

Ei se matkanteko nyt niin helppoa ollutkaan vuoren päällä keli muuttui haastavaksi, pimeää pakkasta yllätys, lunta, mutta ilman ongelmia hotellille joka ulkokuoresta huolimatta osoittautui ihan hyväksi

Tänään tuli 300 km pyöräiltyä hyvällä asfaltilla mongoliassa, mikä on tässä maassa harvinaista, meinaan asfaltti

Näitäkin näkyi matkan varrella, myös eläviä, ei häirinnyt meidän matkantekoa

Päivä 19

Aamun lähtöä siirretty edellisillan kovan vesisateen ja ukkosen vuoksi

Aamulla ulkohuussi matkalla yllätyin kun joutui auraamaan tietä lumihankeen hups meiilä on talvi eikä suksia mukana

Ei muutakuin etsimään omaa pyörää hangen alta ja kokeilemaan käynnistyykö se, yamaha toimii

Peter alkoi miettimään plan b, ajetaanko vai ei, ei ajettu

Kukaan ei puhu juurikaan kuin muutaman sanan englantia tai muitakaan kieliä joita osaamme, ei muutakuin kynä ja paperi ja piirtämään sen mitä osaa kuorma autoa, moottoripyörää yms

Tulimme tajutuksi ja ihme ja kumma parin tunnin odottelun päästä pihassa iso kuorma auto

Ei muutakuin lastauspaikkaa etsimään, se löytyi muutaman sadan metrin päästä yöpymispaikastamme

Pyörät kyytiin, sidonta ja menoksi, muille järjestetty paikallinen iso tila ihme kuljetusväline

Kaikki tavarat meidän kyytiin ja menoksi, paitsi...pari juttua vielä

Käytiin kylällä kertomassa kaikille sukulaisille ja tutuille mitä ollaan tekemässä ja minne menossa useamman pysähdyksen taktiikalla, paitsi ... pari juttua vielä

Pitihän sitä käydä vielä sanomassa kotona heipat, vaikka juuri lähdettiin sieltä ja syödä tukevasti

Eikun matkaan, paitsi.. pari juttua vielä, kaveri piti ottaa juttu seuraksi matkalta ja sitten mennään paitsi pitihän se paku tanka ja vihdoin matkaan

Kaverin kuva, odoteltiin kuorma autoa joka jäi ensimmäiseen mäkeen jumiin, tämähän menee hyvin

Peter ja severi varmistaa arvokuljetusta

Matka jatkuu mutkaista pomppuista ajouraa pitkin aroa, jossa ei ole teitä, maisemat ovat kyllä mahtavat

Sen mitä niitä nyt voi katsella kun auto pomppii koko ajan

Kylä jossain siellä

Linja autossa on tunnelmaa

Matkalla näimme paljon aron asukkeija kotkia, haukkoja, kameleita yms mutta kuvata ei onnistunut kun se kottero ei sekunttiakaan ollut paikoillaan vaan pomppi kuin pingispallo

Matkalla kun näkyy tuttuja ja pääsee isolle kirkolle on kerrottava viimeiset kuulumiset ja niitähän oli paljon, hyvin kuski suunnisti eihän matkalla ole yhtään tien viittaa vain miljoona ns risteystä eli ajouraa eri suuntiin ja vei meidät hotellin pihaan

Jälkeenpäin selvisi ettei se ollut sinnepäinkään mihin meidän oli tarkoitus majoittua, kuorma auto tuli monta tuntia myöhemmin, pojilla kun oli ollut useamman kerran ollut moottoripyörien uudelleen pystytystä ja sitomisleikkejä, kun pyörät eivät tupanneet pysymään pystyssä tuossa hyppimisessä

Kuorma autoa ei olisi saanut tuoda keskustaan, mutta pienellä neuvottelulla sekin onnistui keskellä yötä

Kaikki samassa hotellissa kaikki hyvin, tai niin luulimme, hyvää yötä

Päivä 18

Herätys ennen kukonlaulua, toisin talossa ei ollut kukkoa.

Aamu kotimajoituksessa.

Kotimajoituksen keittiö.

Aamulla aurinko nousee taas.

Aamulla minä ja Sinikka järestimme aamujumpan. Minä ennen kuin poistumme pihasta ja Sinikka portin ulkopuolella. Onneksi paikalta kaatoja.

Päivä oli sitten haastava kaikinpuolin, vauhtiryhmä kadotti jälkiryhmän. Peterin lähtiessä etsimään kadonnesta viittä pyörää, jatkoi matkaa Arton johdolla.

Täällä on mahdotonta suunnistaa, kun reittejä on useita ja uria sitten vielä enemmän, eikä mitään kylttejä missään.

Kylänraittia.

Jälkiryhmä tuli sitten perässä ja meni ohi jotain toista tietä myöten kuin me.

Meidän ryhmä löysi ennen pimeän tuloa ns. Bed&Breakfast-tyyppisen yöpymispaikan. Jälkiryhmä, josta oli tullut eturyhmä, saatiin kiinni txt-viestillä ja hekin totesivat yön pimeydessä ajamisen hankalaksi/mahdottomaksi ja palasivat meidän löytämään yöpaikkaan.

Päivä oli 19 kaadon päivä, nyt kaikki pyörät ovat olleetnurin. Onneksi selvisimme pienillä vaurioilla pyörät ja ihmiset.

Tänään 200 km.