Päivä 4

Taas ruuhkassa.

Moottoritie on kuuma - + 49 c

Dani ryhmä lähti aamulla auraamaan tietä, kun olimme syömässä he ohittivat meidät perille hyvissä ajoin, olihan tänään Enfieldin ensimmäinen huolto, toisen ryhmän vuoro oli eilen, eilen käytiin meidän pyörät muuten läpi, vain öljyn vaihto jäi täksi päiväksi , lue ( yöksi )

Aina on tilaa yhdelle...

Tänään oli onneksi la puhelimet ensimmäistä kertaa käytössä ja ei turhaan, eilisestä oppineena

Koiratkin viihtyvät varjossa, ei nekään kestä tätä kuumuutta.

Vaikka sitten öljytynnyrin alla.

"Sinikan" tuuraaja, katso Bali-blogi.

Täällä tarvitaan kaikki mahdolline rauhoittava päähän mitä vaan löytyy, että pärjää intialaisten kanssa.

Perille hyvissä ajoin, hotellia ei löydy heti Sami lähti etsimään hotellia jäätiin varttumaan turvalliseen paikkaan ( poliisi aseman eteen ) hetkessä oli pyörien ympärillä miljoona intialaista kyselijää ja pari poliisia, onneksi Sami pelasti tilanteen ja mentiin hotellille

Tänään vain 280 km tuuheassa Intian liikenteessä 8 h siis täysi työpäivä tai enemmänkin parin pysähdyksen taktiikalla, ei tule kovin suuri keskinopeus.

Tänään tällainen kypäräkalja.

Matkanjohtaja hermosavuilla.

Kylien läpi kun ei voi ajaa kuin tosi hiljaa ja varovasti katsoen koko ajan mitä muut tekee ja onko elukoita kävelijöitä yms edessä tai tulossa eteen ... Hereillä ja keskittynyt saa olla.

Nyt vaihtuu öljut munkin koneeseen, tai ainakin mopon...

Mopot ajettiin kapealle kujalle huoltoa ja yötä varten, oneksi siellä on vartijat aina paikalla.

päivä 3

Tyttö piirtää aamusta hotellin oven eteen hyvän päivän toivotukset.

Aamu lähtö oli aikainen kun hotellilta ei saa aamiasta kun klo 07.30 ja aamusta on viileämpää vain + 32 c ja olihan pitkä päivä edessä, silloin en tiennyt vielä kuinka pitkä.

Aamupalalla.

 

Parikymmentä kilometriä moottoritietä ja hyvä aamupala paikka löytyikin Kuva aamupalastax2 Matka jatkui helteessä, juomatauko auttoi asia

 Patsaita täällä on.

Pienempi patsas isomman juurella kasvamassa...

Perhe matkalla jonnekin, tietenkin ilman kypärää ja lapsi etummaisena.

Matka jatkui helteessä, kunnes saavuimme ruuhkaan.

Viimeinen kerta kun näemme ryhmämme enne ympyrää ruuhkassa. Ruuhkia riitti aina kylien kohdalla.

Sitten se tapahtui, kadotin liikenneympyrässä yhteyden muihin, onneksi en ollut yksin, jatkoimme matkaa mutta parissa risteyksessä oli poliisi ohjaamassa liikennettä ja me jumissa. Kun pääsimme liikkeelle eikun vaijerit tiukalle ja kavereiden perään, ajoimme 24 km muita kiinni löytämättä ketään, eikun takaisin liikenne ympyrään miettimään jatkoa. Kaverin puhelin lukossa lällärit vielä laukussa ja oma inphone toimi, ei toimi, ei saa yhteyttä ? Mitä nyt ? Ei tietoa kaupungista mihin piti mennä !! Vihdoin tuli txt ja kylän nimi. Joku kävi jo tiedustelemassa voimmeko ajaa näin kuumassa ja mihin matka, silloin emme vielä tienneet määränpäätä, ihmettelivät turisteja. Eikun pyörien päälle ja maps.me ohjauksessa takaisin samaa reittiä vaijerit tiukalla taas, jossain vaiheessa tuli jo hotellin osoitettakin txt.

Täällä ei saa tankata, pojat hoitaa homman.

Kylä löytyi, pimeä tuli ja hotellia ei löytynyt, maps.me ohjasi useasti yksisuuntaiseen tielle, eikun apua tuk tuk kuskilta, ei meinannut kaveri ymmärtää kun selitin että aja edellä me perässä, eikun tuu kyytiin vaan, onneksi ystävällinen paikallinen väänsi asian rautalangasta niin onnistuuhan se ja hotelli ja huolestunut oppaamme myös, joka oli käskenyt huoltoautoa varttumaan meitä, eihän se malttanut varttua vaan tultiin ihan omin päin.

Sähkömiehen kypäräkalja.

Tänään 420 km kuumaa moottoritietä + 49 c