Päivä 5

Illalla ajoissa nukkumaan ja aamupala vasta 9.30. Eilen muutettiin suunitelmia kun lupailivat kylmää, lunta, räntää ja vettä koko päiväksi.

Onneksi aamupalan jälkeen aurinko paistoi mutta viileetä oli + 11c, päätettiin lähteä käymään kirkolla heittämässä pienet toivomukset sään haltijalle tohon lähikirkkoon vai 40 km päähän, ei isolle kirkolle.

Paikallinen matkanjohtaja lupaili asfalttiteitä ja mutkia, lupaus piti Kirkko oli taas vaihteeksi jonkun nyppylän päällä 1 800 m meren pinnasta.

Löytyihän sitä lunta.

Siellä se kirkko on, vaan ei ollut munkki kotona.

Vain noin 20 ihmistä asuu vakinaisesti kylässä mäen rinteellä, mutta komea asfalttiti perille.

Hotellin sisääntulo.

Todistettavasti olen käynyt kirkolla.

Päivän reitti ilmasta käsin.

Majatalomme isännän viinikellari.

Majoitustamme.

Isännän ponupannu, hätin maistamatta, oli kuulemma tymäkkää. 

Tästä matka jatkui kävellen isännän puutyöpajaan ja siitä kaupungintalolle sieltä vanhalle israelilaistn synagookalle ja takaisin hotellille.

Käsin tehty tolppa, ei sorvilla.

Vielä on paljon tehtävää...

Synagooka jossa kävimme.

Tänään vapaa päivänä reilut 70 km.
 

Päivä 4

Aamu alkaa aurinkoisena, aamupalalla lupailivat sadetta puolenpäivän aikoihin ja se piti valitettavast paikkansa.

Aamulla mopon sanoi naks, työntämällä käyntiin. Tauon aikana se saikin sitten käydä. Pika ruoka matkalla joka syötoioim sateessa, silloin sammutin luvalla mopon. Apu sähköllä käyntiin.

Akku käy lämpösenä, latausta kyllä on, onneksi akku on helpossa paikassa.

Sataa.

Ruokailun jälkeen hävitimme Suomi matkajohtajan ja osa porukasta lähti etsimään häntä, löytyi ennen meitä tulleena hotellilta, suihkun raikkaana.

Tällainen korsu tä.nään, 200 v vanha mökki

Eikun syömään, taas mahtavaa georgialaista ruokaa.

Tänään 280 km nytjausua teitä. Aamulla lupailivat sadetta puolilta päiviltä ja se jopa piti paikkansa, sadevaatesulkeiset ja matka jatkui enemmä ja vähemmän sateessa ja vuorilla sumussa ja sateessa..

Päivä 3

Aamu alkaaa:lla, niinkuin aurinkoisena viileänä muta pilvettömämä + 9c siitä se lähteelämpenemään. ollaan 16 km Venäjän rajasta ja lähdetään sotatietä takaisinpäin tarkoitus oli mennä pientä hiekkatietä...

Mutta tähän se sitten jäi, maanvyörymä ja takaisin asfaltille.

Kapeita soraista vuioren rinnettä ensi ylös ja takaisin samaaalas.

Eikun pakki päälle ja ympäri.

 

Tulevan laskettelukeskuksen ala-asema.

Onneksi oli aurattu tie meille.

Vielä o lunta jäljellä, pari viikkoa sitten vielä pystyi lasketella.

Vihdoin asfalttia alla.

Tbilisin sotatietä takaisin ja siitä vanhaan pääkaupunkiin tutustumaan, sinne vanhaan kirkkoon pyytämään hienoja kelejä ja samalaista jatkoa.

Yli 1 000 vuotta vanha kirkko ja jo remontissa...

Vanhaa pääkaupunkia

Paikallisia herkkuja.

Taukopaikalla, sieltäkin mahtavat näkymät.

Ei huonot näkymät tauokopaikalta jossa syötiin eväät.

Taukopaikalta vahalle sota tantereen muistomerkille.

Staalinin museo.

Koko päivä aurinkoisia mutkaisia teitä aina koti majoitukseen asti, päivän päätteeksi +26c 240 km mutkaisia mukavia asfalttiteitä, lukuunottamatta aamun pikistä. Rekkajonot yhtä häiritseviä ja pitkiä kuin Suomessa venäjän rajalla aikoinaan, sotatiellä menossa venäjälle, tuli niitä Georgiaankin päin, olivat jaloissa pitkissä jyrkissä mäissä mutta ohi pääsi aina, kulkivat mateluvauhtia.

Edelleen negatiivinen ihminen, kuvasta näkee (korona testi). Se ja moni muu asi on sitten positiivinen asia.

Positiivinen.

Mansikoita nam..

Hyvää yötä maailma-karaoke

Pieni iltapala

Jälkiruoaksi konjak, isännän oma tekemä, nam

Sitä rekkajonoa riitti...