Päivä 35

Aamusta yhden pysähdyksen taktiikalla tankit täyteen ja rahat loppu, rajalle.

Aamupala!

Uusi kulkuneuvo - luuta! Taidan tulla taikaluudalla kotiin.

Taidan tulla loppumatkan tällä..

Uzbekistan rajan ylitys selvittiin helposti ja nopeasti, parilla passien näytöillä ja pyörien papereiden palautuksella.

Tadzigistanin rajalla.

Tadzikistanin rajalla passin näyttö, päästiin tulli toimistoon, passit kerättiin paikallisen suharin toimesta joka auttoi meitä ja on koko matkan ajan meidän kanssa valtion määräyksestä.

Odotusta, lääkärin tarkastus (kuume mitattiin), pyörän tiedot kirjattiin manuaalisesti vihkoon, odotusta, peukloiden jäljet, odotusta, maahantulolomakkeidentäyttö, odotusta, viisuminrahankeruu (dollaria), odotusta, viranomaisten ruokatunti 2 h, odotusta, pyörien vero (95 dollaria), passien palautus, passien keruu, pyörien maahan rekisteröinti, pyörien siirto varjoon tullausta varten eihän niitä voi tarkistaa ennen kuin paperit ja maksut ovat selvät, tavarat pengottiin ylimalkaisesti, helppo olla viimeinen kun ei tunnu enää kiinnostavan niin paljon kuin ensimmäistentavarat.

Pyörien tullipapereiden allekirjoitus ja maahantulolomakkeiden pois keräys, sata metriä, ja passien näyttö taas.

 Hiekkaeste. Lapissa meillä on lumieste, täällä se on oljista

Kaupan julkisivu, usko tai älä

Linja-autossa on tunnelmaa, syömään ravintolaan missä saa olutta ja väkevämpääkin, näin Ramadan aikaan.

Hotellin julkisivu, moni kakku päältä kaunis.

Komeat on julkiset rakennukset.

 Tällaista maisemaa on sitten koko Tadzikistan.

Aasilla täälläkin liikutaan.

Talojen katot ovat täynnä lautasantenneja, jokaisella oma.

 Illan kypäräkalja.