Heti aamusta
Turkin mutkaisille ja mäkiselle teille suu korvissa ajelemaan, kuvausryhmän (minä,
Visa ja Mikko) ajellessa viimeisenä.
Tätä vaan riittää.
Tie kulki
välillä meren rantoja viistäen välillä hienossa metsämaisemassa auringon
paistaessa täydellä terällä pilvettömältä taivaalta, nyt on kelit ja tiet
kohallaan. Hampaista puhdistettiin sitten ötökät tauoilla.
Ja hymyily
senkuin jatkui, sitä mutkaa ja mäkeä riitti aina 177 km, jonka jälkeen
äänestettiin jatketaanko rantaa ja mutkia vai suoraa nopeampaa tietä, jonka valittiin
nopemampi tie, jotta ehditään hotelille ennen pimeää.
Valitsemallamme
tiellä näkyi kaukana ukkospilviä, jotka me sitten saavutettiinkin, ei kun homma
seis ja sadeasut päälle.
Sikahyvä juttu...!!!
Loppumatkasta
ennen määränpäätämme aurinko tuli esiin ja kuivatti asusteemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti