Ruokaillessa syntyi mitä villeimpiä ideoita seuraavan päivän pläneistä. Ilta sikarilla Janne tapasi paikallisen lentokapteenin joka vahvisti asian, ei pääse tiet poikki, tiellä tapettu 8 poliisi/armeijan ihmistä. Mitä nyt ? Bensaa ei saa mistään, tankit tyhjät, tiet poikki Caliin !!!
Yön yli nukuttuamme aamupalalla lentokoneen koko henkilökunta tuli pöytäämme ja samaan aikaan aamupalalle tuli poliiseja, joille kerroimme ongelmamme. Poliisit osoittautuivat herra iso herroiksi, poliisikenraali ja hänen kakkosmies. Kysyivät vain onko bensaa, ei ole tarpeeksi. No problem. Poliisi lähtee saattamaan meitä !!! Ok että näin helpostiko se kävi ?
Aamupala loppuun ja kiireesti pakkaamaan Poliisimoottoripyörä varttui meitä hotellin portilla, josta jonossa bensaasemalle ohi monta sataa metriä pitkän paikallisihmisten mopojen ja autojen jonon, pikkasen hävetti. Poliisit turvasivat tankkaushetken ja paikalliset tuijottivat meitä, olemmeko VIP vai rikollisia.
Matka jatkui rauhallisesti poliisimoottoripyörän vetäessä Suomi letkaa vilkut päällä nopeusrajoituksia noudattaen, jopa Peter malttoi itsensä, ihme. Tämän johdolla mentiin sitten rauhallisesti monen poliisi tarkistuspisteen ohi poliisin vaihtaen välillä mopoa. Seuraavaksi eteen siirtyi lava auto turvaksemme, nyt mentiin lujaa monen tarkastuspisteen läpi hiljentäen vain hiukan tarkastuspisteillä, poliisit morjestelivat vain meitä.
Seuraavaksi meille tuli moottoripyöräpoliisit eteen yksi keskelle yksi ja taakse yksi moottoripyörä joissa kaikissa kaksi kiväärillä ja pistoolilla varustettua poliisia luotiliivit päällä , oli aikasen turvallinen olotila. Nyt mentiin isoa kovaa, ei tarvinnut noudattaa nopeusrajoituksia, poliisi jopa näytti minulle että ohi ja vauhtia lisää, jota oli jo yli 135, ei tullut sakkoja. Tulimme tiellä olevaan ruuhkaan joka ohitettiin ojien kautta pujotellen rekkojen bussien ym välistä sieltä mistä vaan mahtui, kunnes tuli poliisimoottoripyörille menemätän paikka bussi tukki tien, me mentiin mutta poliisit ei laskeneet eteenpäin kun heidän pyörät oli bussin takana, bussia kaivettiin esiin, ei onnistunut, paikalle tuli jostain tiekarhu joka hinasi väkisin bussin mutaponnin läpi, poliisit saivat pyörät taas alle ja matka jatkui taas mentiin miljoonaa läpi mahtavien maisemien vuoren harjannetta pitkin, eipä siinä oikein kehdannut pysähtyä pitämään kuvaustaukoa ja siinä vauhdissa ei paljon iphonella kuvata, ei tosin harmittanut, matka etenee ja poliisit raivaavat hitaat ajoneuvot pois häiritsemästä, vikut ja sireenitkin oli päällä välillä.
Poliiseja oli koko matkan ajan tienvarsilla täydessä sotisovassa kaikilla vähintään luotiliivit, joillain jopa täysi kevlar varustus. Välillä vaihtaen poliisi moottoripyöriä saattueseemme. Saavuimme turvalliselle seudulle jossa poliisit uskalsivat päästää meidät ilman saattojoukkoja eteenpäin ominemme.
Taisi olla se iso herra kenraali aikasen iso viskaali kun yhdellä käskyllä komensi koko Kolumbian poliisivoimat turvaamaan Suomalaisia, iso kiitos hänelle, muuten päivä olisi voinut olla todella pitkä jos oli onnistunut sittenkään. Matkalla oli poltettuja renkaita ym roinaa tiellä estämässä liikkumista, onneksi kaikki oli raivattu tieltä tullessamme.
Mutkaista asfalttitietä pätkä ja sitten moottoritielle isoa kovaa kohti vuokraamoa, jossa meitä tiedettiin jo odottaa, nopea pyörien luovutus. Jari taikoi paikalle kylmät hyvin ansaitut kypäräkaljat.
Hotellille, tänään 5* , oli vaan joku ihmeen pyhä ja haettiin sitä illallis paikkaa hetki, onneksi taxi kuski tiesi hyvän avoimen kolumbialaisen ravintolan, jossa vietimme päätös illallisen kerraten reissua ja tämän päivän tapahtumia. Pihvit viinit ja jälkiruoat olivat taas kerran hyviä, niinkuin koko reissun on ollut.
Tänään reilu 200 km hyvin vaiherikkaassa Kolumbiassa, ei muuten satanut koko päivänä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti