Aamupalan teko kesti hotellin omistaja rouvalta kauan ja lähtö venyi, mopot piti hakea korttelin päästä säilytyksestä ennenkuin päästiin lähtemään.
Kaupungin läpi katsomaan vielä kerran maailman suurinta nupukivi toria ja kuvaamaan se päivänvalossa, pätkä asfalttia josta siirryimme oikopolulle joka oli aikasen haastava hiekkakivi pätkä.
Torikauppias
Kahvitauon
jälkeen matka jatkui sujuvasti, kunnes Ari ohitti auton kahden
sulkuviivan yli ja suoraan poliisien edessä, pysäyttivät arin me muut
jatkettiin matkaa vähän kauemmas, näkymättömiin odottamaan. Odotus venyi
aika pikäksi, peter meni katsomaan mikä ongelmana. Ari neuvotteli
poliisien kanssa, sakko pitää käydä maksamassa bogotassa tai kylillä
800000 paikallista, pyörä jää siihen, hetken neuvottelun jälkeen hinta
laski 100000 paikallista, joka hyväksyttiin molemmin puolin ja kättä
lyötiin päälle.
Pientä huoltoa...
Suolakirkko, oltiin hartaana
Tyypilline kolumbialainen talo
Onneksi loppupäivälle löytyi asfalttiteitä.
Catetral de sal:ia etsimään jolloin matkanjohtaja kadotti meidät matkasta, onneksi tiesimme mihin mennä ja löysimme itse perille.
Kirkko käynnin jälkeen osa laittoi sadevaatteet päälle, varmuuden vuoksi ja sitten suorinta tietä bogotan ruuhkaan, joka oli sekin aika haastava, mutta ajoissa ilman murheita hotellille.
Melkein kuivin jaloin koko päivä, lopussa tuli muutama pisara.
Peterin paikkailua ravintolassa, aivan mahtavaa palvelua.
Illalliselle mennessä satoi sitten oikeasti, ravintolaan oli matkaa vain 200 m joten juostiin se nopeasti, peter oikaisi suorinta tietä eikä huomannut ketjua joka oli aivan ravintolan edessä ja kaatui siihen loukaten polven ja kämmenet, onneksi selvittiin vain parilla laastarilla, ravintolan koko henkilökunta paikkaili Peterin ruhjeita, unohtivat hetkeksi muut asiakkaat. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruoka ja juomat tulivat.
Tänään 200 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti