Päivä 4

Aamusta ei sitten ollutkaan kiire lähtö, aamupalalle vasta klo 9 ja rauhallinen lähtö, sitä ennen iso huolto autoon ( öljyt ja vedet , check ) ja sitten rantateitä pitkin kohti Dubrovnikia.

 Älä ole hapan, syö sitruuna.

 Appelsiini

 Mandariini

Hotellin pihassa näitä kasvaa.

 Villisika - kivaa.

On the Road, jossainpäin Kroatiaa.

Matkalla muutamia kuvaus sessioita kunnes tuli poliisi pysäytys katsoivat passit matka jatkui muutaman metrin seuraavaksi rajaviranomaiset stoppasivat meidät, mitäs on kyydissä ? Passit takaluukku auki, tökkivät sormella pusseja ja ihmettelivät kutsukirjettä Albaniaan hyväntekeväisyys järjestöltä, puhuivat hetken keskenään ja Hups olimme Bosnia herzegoviniassa, eihän meidän pitänyt tänne tulla, mutta sitä oli pieni pala välissä, ennen kuin saavuimme uudestaan Kroatiaan.

 Tienvarsi Market, testattu, toimii.

 Viljelysmaata.

Vielä ollaan Kroatiassa. Huomaamatta kävimme Bosnia Herzegoviassa, Kroatiaan ei ollut uutta tullia!!

Dubrovnikissa hetki hotellin hakua, iltaolusille ja syömään.

Takana 2750 huoletonta kilometriä, vielä on matkaa jäljellä.

Huomenna Montenegro ja Albania saas nähdä mitä tullit keksii ?

Päivä 3

Aamulla kone käy klo 07.  Matka jatkuu hyviä moottori ja kyläteitä aina Kroatian Zadariin, josta löytyy muutama ppb:n käännöksen ja perinteisen etsi yöpaikan leikin jälkeen siisti apartment.

Päiväkahvilla, mahatava paikka ja maisemat.

Takana reilut 1200 km ja edessä, ei tiedä vielä vielä mitä tulee matkaa .

Yritetään ottaa yhteyttä avustusjärjestöön missä tavattaan? Kaikki on vielä vähän avoinna, selvinnee ma-ti tai who knows when ? On pari muuttujaa !!

Auringonlaskua Kroatiassa.

Matka jatkuu joka tapauksessa vähän rauhallisemmin.

Päivä 2

Aamupala ja matkalle.

 Aamun aloitus.

 Maailmalla kaikki on suurta, siittiötkin suuria!!!

On siellä jossain lehmiä.

Moottoriteitä, ruuhkia, tietöitä, pikkuteitä, mutta perille Brnon illaksi myöhään tuttuun hotelliin.

 Onneksi kevyt paku, menee ilman vinjettiä.

 Torilla, ei ollut kahvilaa.

Tänne päädyttiin.

Tänään 950 km urakoitu.

Päivä 1

Herätys klo 05.00 ja nokka kohti Länsisatamaa, laivaan melkein heti ja Tallinnassa ulos ensimmäisien joukossa.

 Liikennejärjestelyt muuttuneet ja parin Peterpanbiken käännöksen jälkeen kohti Latvia-Liettuaa

Vinjetin osto Liettuan rajalla ja parin pysähdyksen taktiikalla etsimään sopivaa hotellia ennen pimeää.

Sopivan hotellin löytäminen ei sitten ollutkaan helppo rasti, ensimmäinen täysi, toisesta ei löytynyt parkkipaikkaa, kolmas toden sanoo, se oli ok ja edullinen siisti ja ihan Kaunaksen keskustassa, päästiin ottamaan kypäräkalja naapuriin, ihan Keskustorille.

Tänään reilu 600 km ja Peterpanbiken sanoin ennen pimeää perille tai vähän sen jälkeen...

Lupaus

Näin tarina alkoi: joskus 2018 keväällä kahvipöydässä

Hyvän ystäväni vaimo vei helmikussa 2018 avustuskuorman pakettiautolla Romaniaan ja jätti auton sinne avustusjärjestön käyttöön. Lahjoitus tavaraa oli jäänyt yli ja lisää vielä tulossa, jos tarvetta on

Olin kylässä ystäväni luona ja kerroin että yhtiössäni on auto, jolla voisi tehdä samoin, auto oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannata enää yrittää katsastaa ensi vuonna, kun korjaus on monta kertaa  kalliimpaa kuin auton arvo.

Maarit (ystävän vaimo) sanoi että ok, viedään sillä avustuskuorma, johonkin ? Kai lähdet kuskiksi ?
Tässäkään kohtaa en osannut olla hiljaa, vaan vastasin no että mikä ettei.

Lupaus on lupaus ja sehän on pidettävä, minkä lupaa se on pidettävä,
Näin on minua opetettu jo lapsesta pitäen.Tässä vaiheessa kysymys kuuluu : " mutta minne ? "
Latvia, liian lähellä...
Afrikka, liian kaukana...
Albania hm ok aikataulu lähdöstä ?

Heinäkuu, siellä liian kuuma ja töissäkin pitäisi joskus olla (käydä), ehdotin lokakuuta ja se sopi kaikkien aikatauluihin, Maarit hoiti yhteydet Albanian päähän ja alkoi Facen kautta keräämään tarvikkeita kohdemaahan. Tällä kertaa viisastuneena edellisestä reissusta, tiedettiin jo vähän mitä ottaa mukaan, pakettiauton koko kun on ainoana rajoitteena
Enemmänkin olisi ollut tavaraa tarjolla ja tarvettakin olisi ollut.

Kysymys kuuluu :
Elämmekö me liiankin hyvin täällä, yltäkylläisyydessä

Kyselyä lähetettiin sinne päähän  mitä tarvii ja minkälaisille perheille menee. Perheiden koosta tuli lista ja tarpeista pyyntö, jota toteutettiin parhaamme mukaan.

Avustusjärjestöltä tuli virallinen kutsukirje auttamaan matkaamme tullisetiä varten, myös kaikki  autossa olevat tarvikkeet on listattu, katsotaan mitä tulli sanoo ja kuinka monta kertaa auton kuorma puretaan ja kasataan takaisin, toisin sanoen tehdään inventaario.

Media, eli paikallislehti Itäväylä, teki jutun reissumme tarkoituksesta ennen starttia, sitä ennen tapahtunut:

Linkki lehtijuttuun.

Ferrari (Fiat (onhan se ainakin Ferrarin punainen)) vietiin huoltoon, NisoFix:in.
Niko teki täyden huollon autoon (lisäsi öljyä ja katsoi vede ) ehjät renkaat alle, aurauskulmat kuntoon ja tankki täyteen, kalusto kunnossa.

Eikun avustustarvikkeet autoon ja menoksi. Laivaliput tilattu, vakuutukset kunnossa, omat ja auton, passit, ajokortit, yms pikkujutut hoidettu; ehkä......kai jotain jäi hoitamatta, mutta näillä mennään.
Loppupelissä ei meitä sitten lähde kuin mina ja Maarit.

Tästä se lähtee...

Aamulla ennen kukonlaulua nokka kohti laivarantaa Helsinki länsisatama ja sitten Eesti Latvia Liettua Puola ...loppu selviää sitten matkan varrelta mitä kautta matka kulkee.

Noin 3 500 km edessä seikkailua 4-5 pitkää päivää tai ainakin näin on plan A...

Pitkä viikonloppu Dolomiiteilla

Päivä 1

Aamulla ennen kukonlaulua ylös, valmiiksi pakatut selkäreput mukaan, kypäräpussi kainaloon ja matkaan kohti lentoaseman parkkia. Kone lähtee klo 06 kohti Muncheniä, ajoissa oltiin koko porukka, onneksi meillä ei ollut mitään ruumaan menevää, koska backage dropiin oli piiitkä jono ja aikaa meni muilla reilusti,onneksemme  me ehdittiin ottaa yhdet ennenkuin astuttiin koneeseen

Lufthansan siivin perille Munchenin aamu ruuhkaan, tavarat hihnalta , mutta ennen lähtöä pieni ohjeistus ryhmäajosta ja taxiin. Vuokraamoon, joka löytyi yhden, ihan pienen PeterPanBiken  normi käännöksen jälkeen.

Lähtö tohinoita, pakkausta ja uusien BMW:n saloja opetellessa

Tällä mennään, melkein uusi vähän ajettu BMW 1200 GS, eli tuttavammin iso gessu

Pätkä kaupunkia ja sitten moottoritielle, päästiin kokeilemaan mopojen moottoritie nopeuksia, kovaa mentiin kunnes löytyi se oikea mutkainen kylätie, joita oltiin lähdetty hakemaan, toki ensin monien pienien kylien läpi ajaen hitaasti edeten

Seuraavaksi siirryttiin jo Itävaltaan, kaikkihan on täällä lähellä

Ollaankohan me eksyksissä, löytyi Route 66, taukopaikkaa etsiessä

mutta tätä ennen oli jo käynyt se perinteinen kadota kaverisi PPB leikki, meidät kolme viimeistä oli  hävitetty letkasta , " joku " unohtanut merkata risteyksen ja me ajettiin kylien läpi, ne muut meni moottoritietä pätkän ja lujaa, mutta kaikki hyvin me löydettiin kadonneet tai sitten toisinpäin.

Täältähän ne kadonneet motoristi tietenkin löytyy

Lisää kylien läpi ajelua ja hiljalleen kohti hotellia

Ennen hotellia ehdimme vielä Italian puolelle ja pieneen sateeseen, matka joutui sen verran hitaasti että loppumatka mentiin sateisessa moottoritie tunnelmissa.
Hotelli on moottoripyörä ystävällinen, on katetut parkkipaikat, jotka on varattu vain moottoripyörille, kypäräkaljalle ja siitä siirrytään illalliselle

Nukkumaan pitkän hienon päivän päätteeksi ja näkemään unia seuraavan päivän mutkaisista teistä

PÄIVÄ 2

Harmaa aamu aloitetaan rauhallisella aamiaisella sunnitellen päivän ajoreittejä, siirtyen siitä mopojen päälle ja kohti ensimmäisiä passoja mutkasia teitä myöten

Maisemat ja tiet senkuin paranivat koko ajan,1 taukopaikalla hätäisimmät vetivät sadevatteita päälle, mutta onneksi sade ei kastellut meitä juuri ollenkaan

1. taukopaikalla "kaatokopla" ja matkanjohtaja

2. Tauolla harmaassa sateisessa Cortinassa

Alpit sen kuin suurenivat ja maisemat paranivat

Matkalla tapasimme aidon lammaspaimenen työssään  koiriensa kanssa

Taukopaikka 3 johon tutustuimme matkanjohtajan avustuksella paremmin

Välillä ihan pyörrytti maisemat ja piti levätä

Matka jatkui kohti hotellia ja luvattua barbeque illallista, perille ehdittiin juuri ennen pimeää, kuten aina PPB n matkoilla

PÄIVÄ 3

Rauhallisen aamupalan jälkeen kaikki tavarat pyörän päälle, olihan meillä viimeinen matkapäivä ja kotiin lähtö edessä
Eikun pyörien päälle ja uusia mutkia ja komeita maisemia kohti ja niitähän riitti

Mutkia ja mäkiä riitti

Maisemat senkuin paranivat

Mikäs täällä olis asustella, komeat maisemat ja hyvät mutkaiset tiet

Tästä matka jatkui kohti Crosslochneria katselemaan jäätikköä

Olihan sitä" ikuista" jäätä vielä vähän jäljellä

Olihan siellä muutama muukin mopottelija paikalla

Syömään  muutaman monen mutkan kautta, viimeisiä tämän matkan maisemia ihaillen
Nokat kohti lentokenttää aluksi kylien läpi ajellen, mutta aika ei olisi riittänyt kaikkien kylien katseluun ja me siirryttiin moottoritielle, jossa olikin luultavasti pakolaisia varten takastuspiste hidastamassa kulkua, jonka takia oli ylimääräistä ruuhkaa, mutta me ohitettiin ruuhka ajamalla kahden kaistan ja autojen välissä näppärästi kaikkien ohi.
Pyörät vuokraamoon ja taksin metsästykseen, joka sekään ei ollut niin helppo rasti, mutta onnistui kuitenkin
Lentokoneelle reilusti ennen viimeistä kuulutusta, hyvin ehdittiin

Hieno reissu, mahtavat maisemat, jotka paranivat loppua kohti ja mutkia riitti joka makuun
Ainoa miinus tuli hotellille ruokailusta joka oli molempina päivinä kiireinen.
Alkusalaatin kerättyämme oli jo ruokaa tulossa, eikä edes sitä mitä oli luvattu, jälkiruokakahvi kuului ruokailun hintaan, paitsi että se laskutetiin sittenkin ja oli Xpressoa