Aamulla tapaaminen hyväntekeväisyysjärjestön toimistolla klo 08.Heidän pakettiautoa ei oltu tyhjennetty joten me jouduttiin tyhjentämään se ja sitten tyhjentämään Ferrari, täyttämään heidän auto ja silloin täyttäessä kiireissä tarvikepussit olivat täysin sekaisin.
Tästä se lähtee.
Oli kaksi syytä miksi ei menty Ferrarilla, pelotti kytkin viritys ja sieltä ei olisi löytynyt mitään, oli se niin täysi.
Tämä oli täysi avustustarvikkeita.
Niitä riitti, tässä vain osa...
Osa tavaroista jätettiin suosiolla toimistolle. Plan oli jakaa yhtenä päivänä mitä ehditään ja toisena loput, tulla yöksi tiranaan. Näin emme me olleet ajatelleet.
Tällä me mennään, jouduin kuskiksi.
Saimme järjetön auton käyttöön, sähköikkunoista kaksi auki, eikä toiminut, mutta täällä lämmintä eikä satanut joten ok mennään tankille ja päällikkö ajaa isoa pakua, alunperin minun piti ajaa sitä, mutta nyt mennään näin.
Skröderistä koordinaattori ja paikallisen avustusjärjestön ihmiset tunteva nainen kyytiin ja menoksi. Työ voi alkaa.
Niitä oli paljon kenelle jaettiin...
mutta tyytyväisiä.
"Asunto"
Tulossa asunto, vain katto puuttuu.
Ensimmäinen kohde olikin lähellä.
Kamat pakusta kantoon ja ihmisiä tapaamaan ja heidän asuin oloihin tutustumaan.
Välillä tarvittiin poliisi ja ambulanssa.
Näin se homma eteni, kunnes avustusjärjestön naisen kimppuun kävi mies, syntyi riita, mies pakeni paikalta nainen soittaa poliisit, saa jonkinlaisen kohtauksen, ambulanssi paikalle nainen kyytiin, silloin meillä oli yksi ongelma, kun koordinaattori ei tuntenut ihmisiä.
Väki senkun lisääntyi.
Homma jatkui hieman hitaammin kun piti kysellä missä avunsaajat asuivat ja joku opastamaan meitä, onneksi paikalta löytyi aina joku kuka auttoi meitä ja piti porukkaa kurissa, meitäkin haukuttiin tosin vastasin suomeksi ”en ymmärrä ” jolloin avustusjärjestön joku kertoi että olemme tulleet kaukaa auttamaan ja emme ymmärrä kieltä.
Tarvitsijoita oli enemmän kuin tavaraa ja he olivat valinneet huonoimmassa asemassa olevat perheet.
Kuvasimme asuinoloja ihmisiä yms meihin ei puututtu, mutta asuiolot ovat hurjat, katot vuotaa, talot ovat romahtamispisteessä huonekalut kerättyjä kaatopaikoilta nukutaan lattioilla.
Narutettu kiinni, eipähän putoa!
Asunnon katto kaipaa pikkasen korjausta.
Avun tarvitsijoita riitti ja kokoajan tuli lisää.
Pienissä asunnoissa asuu monta kymmentä ihmistä, nukkuen kuin sillit purkissa.
Perheen kanssa juttelemassa, koordinaattori tulkkina.
Päivän päätteeksi syömään ja sitten mentiinkin yllätykseksi takaisin Tiranaan, ehdimme päivässä koska kaikki kohteet olivat lähellä, meille oli luvattu vähän jotain muuta, mutta näin mentiin.
Lopuksi hyvästeltiin avustusjärjestön väki ja Ferrarilla hotellille, joka tuntuu nyt enemmän kuin luksukselta.
Meille kerrottiin että tämä oli montakertaa parempi päivä kuin normaali jakopäivä, ei ollut tappeluita, isoja riitoja, välienselvittelyä, puukkoja ei näkynyt yms.
Hyvä että kertoivat jälkeenpäin ei osannut jännittää. Meitä turvasi koko ajan paikalliset asukkaat, isot miehet ja meidän oli turvallista liikkua, kuvata, jututtaa ihmisiä, yksin sinne ei ole mitään asiaa!!!
Rankka päivä takana, mutta laittaa se vähän tai paljon miettimään omaa eloa kotona.
Kaikki hyvin matka jatkuu ....
