Päivä 38

” Runsaan ja ravitsevan ” aamupalan jälkeen taas tylsälle tielle 10 km viivotin suoraa tietä, loiva mutka ja seuraava 10 km viivotin suoraa, loiva mutka jne näin edettiin koko päivä tänäänkin.

Näin se tämäkin päivä meni kahden tankkauksen taktiikalla. Bensa maksaa täällä n 10 senttiä/litra, halpaa on.
 
Tänään 410km ja ajoissa hotellille.

Päivä 37

Aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta, tiet olivat tänään hyvässä kunnossa.

Ajaessamme pitkiä suoria yksitoikkoisia teitä kohti Ashagabadia, Turkmenistanin marmori pääkaupunkia.

 Kukka

 Lapset ovat suihkulähteellä uimassa.

Entinen kuningas kullattuna monumentin huipulla, nähtävyys?

Turkmenistanin kartta.

Kaikki hotellit ja muutkin valtion valtion talot ulkoapäin upeita marmorirakennuksia.

 Pääkaupungin marmoritötteröitä.

Teatteritalo.

Pääkaupunki tuntui ja oli epätodellinen ”arkkitehdin ” keksintö keskellä erämaata, suorat kadut, mahtipontisia rakennuksia kaikki päällystetty marmorilla, monumentteja, patsaita ja vihreää keskellä autiomaata ja keskellä ei mitään, kastelujärjestelmä piti huolen vihreydestä.

Talot asukkaista tyhjänä, ihmisiä ei näkynyt juuri yhtään kylillä.

Tänään 375 km tylsää tietä, ei juuri maisemissa hurraamista.

 Tällainen kypäräkalja tänään

 Toinen pullo

Iltajuoma, paikallista tärpättiä.

Päivä 36

Aamupalalle hienossa hotellissa, jonka käytävät olivat tosi sekavia, helppo eksyä.

 5 * hotelli, matkittu jostain, ei asuttu siinä

Näkyy sentään joku nyppylä kaukana, Iran siellä jossain.

Kukka huoltoaseman pihalla.

Kamelit kävelevät keskellä moottoritietä.

Tällaisia uima-altaita ja baareja täällä hotelleissa.

Motoristit tapaavat tiellä, keskellä ei mitään.

Tietä piisaa, samanlaisena jatkuu tänäänkin.

Tätä jatkuu vielä... autiota.

Maailman 5. suurin moskeija.

Marmorikaupunki, aivan utopiaa, kuin Las Vegas.

Marmorikaupunkia.
Mopon päälle ja yksitoikkoiselle suoralle huonokuntoiselle suoralle tielle.

Tällainen kypäräkalja tänään.

Tällainen hotelli tänään.

Tänään 260 km aurinkoista kuivaa erämaata takana.

Päivä 35

Aamusta yhden pysähdyksen taktiikalla tankit täyteen ja rahat loppu, rajalle.

Aamupala!

Uusi kulkuneuvo - luuta! Taidan tulla taikaluudalla kotiin.

Taidan tulla loppumatkan tällä..

Uzbekistan rajan ylitys selvittiin helposti ja nopeasti, parilla passien näytöillä ja pyörien papereiden palautuksella.

Tadzigistanin rajalla.

Tadzikistanin rajalla passin näyttö, päästiin tulli toimistoon, passit kerättiin paikallisen suharin toimesta joka auttoi meitä ja on koko matkan ajan meidän kanssa valtion määräyksestä.

Odotusta, lääkärin tarkastus (kuume mitattiin), pyörän tiedot kirjattiin manuaalisesti vihkoon, odotusta, peukloiden jäljet, odotusta, maahantulolomakkeidentäyttö, odotusta, viisuminrahankeruu (dollaria), odotusta, viranomaisten ruokatunti 2 h, odotusta, pyörien vero (95 dollaria), passien palautus, passien keruu, pyörien maahan rekisteröinti, pyörien siirto varjoon tullausta varten eihän niitä voi tarkistaa ennen kuin paperit ja maksut ovat selvät, tavarat pengottiin ylimalkaisesti, helppo olla viimeinen kun ei tunnu enää kiinnostavan niin paljon kuin ensimmäistentavarat.

Pyörien tullipapereiden allekirjoitus ja maahantulolomakkeiden pois keräys, sata metriä, ja passien näyttö taas.

 Hiekkaeste. Lapissa meillä on lumieste, täällä se on oljista

Kaupan julkisivu, usko tai älä

Linja-autossa on tunnelmaa, syömään ravintolaan missä saa olutta ja väkevämpääkin, näin Ramadan aikaan.

Hotellin julkisivu, moni kakku päältä kaunis.

Komeat on julkiset rakennukset.

 Tällaista maisemaa on sitten koko Tadzikistan.

Aasilla täälläkin liikutaan.

Talojen katot ovat täynnä lautasantenneja, jokaisella oma.

 Illan kypäräkalja.