Päivä 23

Hotellin aamupala kamala ja sitä olisi joutunut varttumaan ikuisuuden, joten pakkaus ja pyörän päälle etsimään paikallista aamupalaa. Lähdössä Neil kaatoi pyörän hosuessaan. Kahviloiden laatu ja tarjonta ei sitten kelvannut muille, eikun tien päälle tyhjin vatsoin, ainakin pätkän matkaa, kunnes Neilin KTM laski allensa.

Yritettiin soittaa Lassen kuskille, jotta palaisivat takaisin ja ottaisivat toisen risan pyörän kyytiin. Sillä aikaa minä lähdin jahtaamaan lava-autoa. Asfalttia alkupätkä sen jälkeen muuttui hiekkatieksi, taas kymmeniä eri ajouria mistä piti valita se paras.

Ajettuani 200 km löysin kylän, menin tankille ja lähetin viestiä muille miten jatketaan.

Lassen mopo kyydissä.

Paljasta aavikkoa koko päivä.

Sitten se Neilin pyörä poiki.

Rossa harjoittelee aavikolla ajoa, kohta sitä riittää.

Lampaiden laskenta, paimensivat niitä hevosilla.

Poikia odottamassa 3 h.

No mongolialaiset olivat keksineet mennä aamupalalleensin, siksi en saanut niitä kiinni ei sitten millään...

Mongolia, eilen tykkäsin siitä, tänään en.

Valitse siitä oikea tie.

Kaikki tiet vievät...

Lopulta samaan paikkaan, mikään tie ei ole hyvä, kaikki yhtä huonoja.

Vihdoinkin asfalttia, olihan sitä hiekkapikataivalta ajettu jo 200 km.

Tämän yön Hilton.

SE!

Pojat tulivat, nyt 4 pyörää jäljellä. Mario ajoi Neil kyydissä lopun matkan. Onneksi loppujen lopuksi löytyi tasainen asfaltti ja ne muutamat pyörat kestivät päiväkoettelemuksen reilu 450 km monttuista Mongolian hiekkatietä.

Eilen oli tylsä suora tie, no tänään ei ollut moottoritietä, oli tiellä vain lampaita. Ei ehtinyt laske kuinka monta, mutta oli niitä yhteensä miljoona, onneksi en laskenut, muuten olisin nukahtanut loppumatkan suoralla uudella asfalttitiellä, oli se niin tylsä.

Päivä 22

Matka jatkui suoraa ja hyväkuntaista tietä. Sai päästellä niin kovaa kuin korvien väli kesti. Aurinko jaksoi paistaa melkein koko päivän. Pieni sadekuuro oli välissä, muttei puettu sadevehkeitä. Sitkeästi ajettiin, ja kyllähän se aurinko lopulta tuli ja kuivasi meidät.

Japanilainen liikkeellä Monkey Hondalla, onhan se sentään 125 cc.

Matkaan tuli pieni MUTTA kun Lassen KTM sanoi sopimuksensa irti. Eikun hinaukseen pätkä ja lava-autolla loput

Kyytiin miehissä.

Sinne meni.

Kameleita paimennetaan moottoripyörällä täällä.

Altai senkuin jatkui.

Altai vuoret olivat koko päivän tien molemmin puolin ja tie oli suoraa ja tylsää ajaa koko päivän.

Perinteitä pitää jatkaa, haisevat saappaat ja sukat tyhjään minibaariin.

Mongolia.

Tänään yli 700 km mahtavissa maisemissa vuorien välissä, väistellen kameleita, lehmiä ja hevosia.

Pitääkö olla holissaan: kaksi votta sitten tällä ei ollut näin vihreää, kaikki ruoho jään polttamaa, ikirouta 30m syvällä, nyt vihreää ja ruoho kasvaa. Onko syy ilmastonmuutoksen vai parempaa ruohoa nykyään?

Säästämässä, vain 1,3 euroa/kpl

Päivä 21

Kukon laulun aikaan ylös, paitsi että ei ollut kylässä. Bob ponkaisi ylös pakkaamaan jo 6.30 ja minä perässä muut tulivat sitten hiljalleen pakkailemaan. Emäntä keitteli teetä ja muutama leipä ja tien päälle. Tiet olivat pääasiassa kuin peilillä olisi ajanut, niin tasaista.

Kameleitakin tuli nähtyä useita.

Jos mä näen lunta sen pitää olla unta...

Mario tulossa hiekalta asfaltille.

Lasse

Niel

Bob

 Se on sitten tasaista.

Jurttakylä kaupungin vieressä.

Päivä semmoisella.

Aamulla keli oli raikas + 8c päivän mittaan se kohosi 30c ei auttanut kuin vähentää vaatteitä päivän mittaan.

Päivä 20

Yöllä heräsin kamalaan tuuleen, ukkoseen ja sateeseen ja sen homasin aamulla, ajosaappaat oli jäänyt terassille ei onneksi olleet täynnä vettä. Venäjän rajalla puoli tuntia ennen rajan aukeamista mutta jono oli jo aika pitkä vaikka raja aukeaa klo 9.

Kaatopaikka rajalla.

Väsynyt odottaja (Rossa)

Päästiin sentään 7,5 h läpi Venäjän rajasta.

Mongolian rajalla.

Siellä olisi Mongolian tulli.

Pitkä jono tulliin.

On se vaan komea Mongolia.

Pojat löysivät meidät ja tarjosivat jurttaa, ei kelpuutettu olisi pitänyt nukkua lattialla.

Löydettiin parempi vaihtoehto.

Ei löytynyt olutta, otettiin pari tämmöstä.

No löytyihän se olutkin, perhekokoa.

Menihän siinä tullitouhussa kok päivä, 10,5 h siitä kun Venäjän raja aukesi siihen kun Mongoliaan päästiin. Ei jaksanut enää ajaa, otettiin ensimmäinen siisti jurtta läheltä rajaa. Saatiin jopa hyvä iltapala.

Meidän perässä tuli vielä italialaiset ja hollantilaiset motoristit etsimään yösijaa. Myöhään meni muillakin.

Meidän Hilton WC by Mongolia.