Päivä 5

Aamupalalle ajoissa olihan meillä pari rajan ylitystä tiedossa missä voi kulua aikaa enemmän kuin kellossa on tunteja.

 Risteilylle menossa.

Siellä se Ferrari pilkistää...

Matka meni hyvin nopeusrajoituksia noudattaen, tullessamme johonkin rajalle luultavasti Kroatia Montenegro poliisi katsoi passit ja seuraava katsoi leimasi passit ja pyysi aukaisemaan takaluukun, tämä hyvä. Selittelin ja näytin hyväntekeväisyysjärjestön kutsukirjeen tämä ok matka jatkuu hyvissä merkeissä.

Kunnes kytkin sanoo kova ääneisesti Pam poks ja silleen, muovi osia lattialla, mitä nyt ? Kytkin vaijeri ok jotain muoviosia rikki, eikun huoltoa etsimään. Matka jatkuu -startilla auto käyntiin - liikkeelle. Ensimmäinen löytämämme huoltoliike on autosähkö liike Seuraava ohjaa uuteen paikkaan joka ottaa ja tutkii vian, uusi kytkin poljin tarvitaan, kestää 1 päivä saada uusi poljin, matkaa loppukohteeseen n 150 km, avustustyötä ja matka loppukohteeseen lyhyt, selitys auttaa saamme asentajan tekemään ns virityksen jotta pääsemme kohteeseen. Iso kiitos asentajallemme jonka lahjomme lopuksi karamelleilla.

Pieni remontti.

Matka jatkuu Kroatia Albaania rajalle, jossa passit ja auton paperit piti näyttää, kerromme että auton paperit varastettu, hyväntekeväisyystyötä yms selitystä ilmassa, ovet auki, sivuovi jumissa , ei aukea ovi, tavataan rajan toisella puolella.... aja sivuun, papereiden näyttö, avustuskuorma, ei auto.. aja passin tarkastukseen sittenkin mitä ??? Hiki tuli tästä jumpasta, tuli uusi tullimies, passin tarkastukseen, kaikki ok voitte jatkaa matkaa huh!

Loppu matka Albaniasta ajettiin tosi rauhallisesti välttäen poliisi pysäytyksiä ( ylinopeus ) tms Tiranassa päästyämme oli 4 ruuhka ja kytkin osasto viritetty jännitys nousi joka lähdössä vaihdossa tai muuten vaan ja lämmöt nousi koneessa ja kuskissa, hytissä. Lämmöt tapissa koneessa löysimme hotellin ensimmäisessä risteyksessä, sinne Fiat parkkiin ja kysymään hotellilta onko tilaa p paikkaa, hinta nyt ei ollut se ensimmäinen asia mielessä, ennenkuin kaikki keittää, kaikki hyvin, Ferrari toimi niinkuin piti, kiitos Niko, matka joutui ilman ” isompia ” murheita.

Kaikki meni tähän asti niinkuin suunniteltiin, tai ainakin melkein, pieniä murheita ei lasketa.

Perillä! Matkaa takana 3200 km ilman isompia murheita.

Huomenna alkaa se varsinainen avustus työ.

Päivä 4

Aamusta ei sitten ollutkaan kiire lähtö, aamupalalle vasta klo 9 ja rauhallinen lähtö, sitä ennen iso huolto autoon ( öljyt ja vedet , check ) ja sitten rantateitä pitkin kohti Dubrovnikia.

 Älä ole hapan, syö sitruuna.

 Appelsiini

 Mandariini

Hotellin pihassa näitä kasvaa.

 Villisika - kivaa.

On the Road, jossainpäin Kroatiaa.

Matkalla muutamia kuvaus sessioita kunnes tuli poliisi pysäytys katsoivat passit matka jatkui muutaman metrin seuraavaksi rajaviranomaiset stoppasivat meidät, mitäs on kyydissä ? Passit takaluukku auki, tökkivät sormella pusseja ja ihmettelivät kutsukirjettä Albaniaan hyväntekeväisyys järjestöltä, puhuivat hetken keskenään ja Hups olimme Bosnia herzegoviniassa, eihän meidän pitänyt tänne tulla, mutta sitä oli pieni pala välissä, ennen kuin saavuimme uudestaan Kroatiaan.

 Tienvarsi Market, testattu, toimii.

 Viljelysmaata.

Vielä ollaan Kroatiassa. Huomaamatta kävimme Bosnia Herzegoviassa, Kroatiaan ei ollut uutta tullia!!

Dubrovnikissa hetki hotellin hakua, iltaolusille ja syömään.

Takana 2750 huoletonta kilometriä, vielä on matkaa jäljellä.

Huomenna Montenegro ja Albania saas nähdä mitä tullit keksii ?

Päivä 3

Aamulla kone käy klo 07.  Matka jatkuu hyviä moottori ja kyläteitä aina Kroatian Zadariin, josta löytyy muutama ppb:n käännöksen ja perinteisen etsi yöpaikan leikin jälkeen siisti apartment.

Päiväkahvilla, mahatava paikka ja maisemat.

Takana reilut 1200 km ja edessä, ei tiedä vielä vielä mitä tulee matkaa .

Yritetään ottaa yhteyttä avustusjärjestöön missä tavattaan? Kaikki on vielä vähän avoinna, selvinnee ma-ti tai who knows when ? On pari muuttujaa !!

Auringonlaskua Kroatiassa.

Matka jatkuu joka tapauksessa vähän rauhallisemmin.

Päivä 2

Aamupala ja matkalle.

 Aamun aloitus.

 Maailmalla kaikki on suurta, siittiötkin suuria!!!

On siellä jossain lehmiä.

Moottoriteitä, ruuhkia, tietöitä, pikkuteitä, mutta perille Brnon illaksi myöhään tuttuun hotelliin.

 Onneksi kevyt paku, menee ilman vinjettiä.

 Torilla, ei ollut kahvilaa.

Tänne päädyttiin.

Tänään 950 km urakoitu.

Päivä 1

Herätys klo 05.00 ja nokka kohti Länsisatamaa, laivaan melkein heti ja Tallinnassa ulos ensimmäisien joukossa.

 Liikennejärjestelyt muuttuneet ja parin Peterpanbiken käännöksen jälkeen kohti Latvia-Liettuaa

Vinjetin osto Liettuan rajalla ja parin pysähdyksen taktiikalla etsimään sopivaa hotellia ennen pimeää.

Sopivan hotellin löytäminen ei sitten ollutkaan helppo rasti, ensimmäinen täysi, toisesta ei löytynyt parkkipaikkaa, kolmas toden sanoo, se oli ok ja edullinen siisti ja ihan Kaunaksen keskustassa, päästiin ottamaan kypäräkalja naapuriin, ihan Keskustorille.

Tänään reilu 600 km ja Peterpanbiken sanoin ennen pimeää perille tai vähän sen jälkeen...

Lupaus

Näin tarina alkoi: joskus 2018 keväällä kahvipöydässä

Hyvän ystäväni vaimo vei helmikussa 2018 avustuskuorman pakettiautolla Romaniaan ja jätti auton sinne avustusjärjestön käyttöön. Lahjoitus tavaraa oli jäänyt yli ja lisää vielä tulossa, jos tarvetta on

Olin kylässä ystäväni luona ja kerroin että yhtiössäni on auto, jolla voisi tehdä samoin, auto oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannata enää yrittää katsastaa ensi vuonna, kun korjaus on monta kertaa  kalliimpaa kuin auton arvo.

Maarit (ystävän vaimo) sanoi että ok, viedään sillä avustuskuorma, johonkin ? Kai lähdet kuskiksi ?
Tässäkään kohtaa en osannut olla hiljaa, vaan vastasin no että mikä ettei.

Lupaus on lupaus ja sehän on pidettävä, minkä lupaa se on pidettävä,
Näin on minua opetettu jo lapsesta pitäen.Tässä vaiheessa kysymys kuuluu : " mutta minne ? "
Latvia, liian lähellä...
Afrikka, liian kaukana...
Albania hm ok aikataulu lähdöstä ?

Heinäkuu, siellä liian kuuma ja töissäkin pitäisi joskus olla (käydä), ehdotin lokakuuta ja se sopi kaikkien aikatauluihin, Maarit hoiti yhteydet Albanian päähän ja alkoi Facen kautta keräämään tarvikkeita kohdemaahan. Tällä kertaa viisastuneena edellisestä reissusta, tiedettiin jo vähän mitä ottaa mukaan, pakettiauton koko kun on ainoana rajoitteena
Enemmänkin olisi ollut tavaraa tarjolla ja tarvettakin olisi ollut.

Kysymys kuuluu :
Elämmekö me liiankin hyvin täällä, yltäkylläisyydessä

Kyselyä lähetettiin sinne päähän  mitä tarvii ja minkälaisille perheille menee. Perheiden koosta tuli lista ja tarpeista pyyntö, jota toteutettiin parhaamme mukaan.

Avustusjärjestöltä tuli virallinen kutsukirje auttamaan matkaamme tullisetiä varten, myös kaikki  autossa olevat tarvikkeet on listattu, katsotaan mitä tulli sanoo ja kuinka monta kertaa auton kuorma puretaan ja kasataan takaisin, toisin sanoen tehdään inventaario.

Media, eli paikallislehti Itäväylä, teki jutun reissumme tarkoituksesta ennen starttia, sitä ennen tapahtunut:

Linkki lehtijuttuun.

Ferrari (Fiat (onhan se ainakin Ferrarin punainen)) vietiin huoltoon, NisoFix:in.
Niko teki täyden huollon autoon (lisäsi öljyä ja katsoi vede ) ehjät renkaat alle, aurauskulmat kuntoon ja tankki täyteen, kalusto kunnossa.

Eikun avustustarvikkeet autoon ja menoksi. Laivaliput tilattu, vakuutukset kunnossa, omat ja auton, passit, ajokortit, yms pikkujutut hoidettu; ehkä......kai jotain jäi hoitamatta, mutta näillä mennään.
Loppupelissä ei meitä sitten lähde kuin mina ja Maarit.

Tästä se lähtee...

Aamulla ennen kukonlaulua nokka kohti laivarantaa Helsinki länsisatama ja sitten Eesti Latvia Liettua Puola ...loppu selviää sitten matkan varrelta mitä kautta matka kulkee.

Noin 3 500 km edessä seikkailua 4-5 pitkää päivää tai ainakin näin on plan A...