Aamusta ei ollut kiirettä lähtö vasta 08.30 koska pankki ei ollut auki, paikallis oppaat soittelivat pankkeihin missä olisi tarpeeksi rahaa meille 50€/ukko mutta meitähän on 10 joten nyt on taas 10 miljonääriä liikkeellä.
Miljonäärejä tehdään nain.
Siitä matka jatkuu tankille, jossa ei sitten kulu paljoa rahaa, bensa maksaa vain 0,1€/ litra, halpaa kuin saippua
Tankilla.
Nyt päästään asiaan eli matkaan tuuheaaseen liikenteeseen kun ns työmatkalaisien ruuhka mennyt jo. Täällä pitää sitten varoa kaikkia kanssakulkijoita, ne tulee sivulta ja mistä vain päälle kunnioittamatta motoristia kun se on niin harvinainen ja köyhien kulkuneuvo. Tulevat jopa päin punaisia !!
Kauppakeskuksessa.
Matka jatkuu kohti kauppakeskusta ostoksille, ollaanhan me tänään koko päivä keskellä ei mitään, oppaat hankkivat isot eväät matkalle
Jääkaappi.
Jäitä ostettiin ns jääkauoista kylmäkassiin.
Matka
jatkui noin 30 km päähän katsomaan paikallisen Lönnruthin monumenttia,
hän oli kirjoittanut kirjaa 30 vuotta ja 1200 sivua.
Lönnrothin monumentti.
Syyrialaiset tuhonneet Iranin kielen ja hän palautti sen 300 vuoden käyttämättömyyden jälkeen.
Matka jatkui hyviä asfaltti teitä vuoristoon
Matkalla vuoristossa pysähdyimme pienelle eväälle, joka oli ostettu tätä varten, kahvia keksiä ja vesimeloonia.
Vuoristoa jatkuu.
Vähä ennen päämäärää syömään.
Ruokasali.
Mutta teetä ensin.
Keittiötä.
Syömään, huom ruokapöytä
Keittiö.
Etsi kuvasta paimenkoira!
Ja matka jatkuu muutama kilometri seuraavaan kohetteseen.
Se mitä on jäljellä kaupungin puolustuksesta.
Ainoa reitti kaupunkiin, helppo vahtia tietä.
Kiveen hakattu.
Seuraavaksi jonkun kuuluisuuden moskeija, itse rakennuttanut ei sitten ole haudattu tänne vaan Mashadiin.
1 000 vuotta vanha moskeija.
Näkymä kylille.
Poliisitkin kävi ratsaamassa meidät tässä välissä, paikalliset matkanjärjestäjät selvittivät asiat ja lupapaperit oli ok, kuvia ei saanut ottaa.
Hauta moskeija ja museo alakerrassa.
Sienikori ja sienestäjä.
Moskeija on n 400 v vanha sisältä.
Kypäräteetä tänäänkin.
Konsertti meille hotellilla.
Huoltoauot.
Näiden kanssa matkassa
Huoltoauto ja oppaat.
Kaikki 250 käytössä, ylämäessä ei oikein riitä voima.
Ainoa tyttö matkassa.
Iltaruokailu, on se rankkaa tää syöminen, lattialla istuen.
12.9.2019
10.9.2019
Päivä 1 Iranissa
Quatarin siivin kohti Iranin aamua.
Hotellin tervetulotoivotus, toivottavasti se on semmoinen?
Tällä mennään.
Kaikki yhes koos, vain matkanjohtaja puuttuu.
Lentämiskoneeseen ja Dohan kautta Iraniin. Viisumit oli haettu minulle ja Arille e-viisumina, saadaan ne periltä. Maksoi 75+mystinen 3€, minä sain heti Ari joutui johonkin kuulusteluun mitä me täällä tehdään, soittivat ja selvittelivät asiaa paikallisen oppaan kanssa hetken, sitten vihdoin pitkältä tuntuvan hetken jälkeen passin tarkastukseen ja oltiinkin jo Iranissa, pala kakkua. Oli aamuyö mutta onneksi lli vastassa tilataxi ja meidän huolto auto, hotellille sisään kirjautuminen ja varttumaan aamupalaa, oltiinhan me tultu maahan jo klo 05.
Aamupalan jälkeen pikaiset päikkärit ja isolle kirkolle tutustumaan kylään Mashad.
Onhan se Iranin toiseksi suurin kaupunki 2,7 miljoonalla asukkaalla jotka kaikki tuntuivat olevan tänään keskustassa, kuten mekin.
Kyllä me siellä seassa ollaan jossain.
Oli jonkinmoista meteliä.
Siellä kaukana näkyy moskeijan kattokupoli, ei päästy sinne asti.
Tänään sattui Ashura juhlapäivä ja kaikki kaupat pankit ravintolat ym ovat kiinni ja kaikki pyrkivät temppelille, kuten mekin.
Turvalliselta tuntui kulkea miljoonan Iranilaisen keskellä vaikka meillä oli kolme paikallista oppaana, ihmiset kyselivät ystävällisesti mistä tullaan ja ottivat kuvia meistä ja selfieitä, pääosin olivat miehiä ja tytöt kysyivät Matin vaimoa kaverikuviin, haitaten jopa joskus kulkemistakin, mutta ei häiritsevästi.
Taas saa tottua kyykky semmoiseen.
Kypäräkalja, toisin 0 %
Yamahalla mennään.
Mashad kulkuetta
Nyt on isot puuropadat.
Täällä saa puistossa olla piknikillä
Kaverit
Kaverit, se keltahuivinen on suomalainen, naiset uskaltavat kuvaan naisen kanssa, kulttuuri.
Hotellin tervetulotoivotus, toivottavasti se on semmoinen?
Tällä mennään.
Kaikki yhes koos, vain matkanjohtaja puuttuu.
Lentämiskoneeseen ja Dohan kautta Iraniin. Viisumit oli haettu minulle ja Arille e-viisumina, saadaan ne periltä. Maksoi 75+mystinen 3€, minä sain heti Ari joutui johonkin kuulusteluun mitä me täällä tehdään, soittivat ja selvittelivät asiaa paikallisen oppaan kanssa hetken, sitten vihdoin pitkältä tuntuvan hetken jälkeen passin tarkastukseen ja oltiinkin jo Iranissa, pala kakkua. Oli aamuyö mutta onneksi lli vastassa tilataxi ja meidän huolto auto, hotellille sisään kirjautuminen ja varttumaan aamupalaa, oltiinhan me tultu maahan jo klo 05.
Aamupalan jälkeen pikaiset päikkärit ja isolle kirkolle tutustumaan kylään Mashad.
Onhan se Iranin toiseksi suurin kaupunki 2,7 miljoonalla asukkaalla jotka kaikki tuntuivat olevan tänään keskustassa, kuten mekin.
Kyllä me siellä seassa ollaan jossain.
Oli jonkinmoista meteliä.
Siellä kaukana näkyy moskeijan kattokupoli, ei päästy sinne asti.
Tänään sattui Ashura juhlapäivä ja kaikki kaupat pankit ravintolat ym ovat kiinni ja kaikki pyrkivät temppelille, kuten mekin.
Turvalliselta tuntui kulkea miljoonan Iranilaisen keskellä vaikka meillä oli kolme paikallista oppaana, ihmiset kyselivät ystävällisesti mistä tullaan ja ottivat kuvia meistä ja selfieitä, pääosin olivat miehiä ja tytöt kysyivät Matin vaimoa kaverikuviin, haitaten jopa joskus kulkemistakin, mutta ei häiritsevästi.
Taas saa tottua kyykky semmoiseen.
Kypäräkalja, toisin 0 %
Yamahalla mennään.
Mashad kulkuetta
Nyt on isot puuropadat.
Täällä saa puistossa olla piknikillä
Kaverit
9.9.2019
Pyörän paluupäivä
Nopein helpoin tapa päästä Pietariin on juna, vaikka lipun tilaaminen ei sitten ollutkaan netissä se helpoin, ainakaan minulle. Tilasin sen puhelimella, sain setän puhelimeen pitkän jonotuksen jälkeen, sitten se oli pala kakkua.
Allegrolla Pietariin.
Kouvolasta kyytiin ja nopea passin tarkistus Suomen viranomaisilta ja sama Venäjän puolella, selvät ohjeet tuli kaiuttimista aina ennenkuin mitään tapahtui monella eri kielellä. Pyörät piti olla jo torstaina haettavissa, siirtyi perjantai puoleksi päiväksi, joten ehdin junalla mainiosti. Mario antoi ohjeet miten menen metrolla heidän hotellille johon olikin helppo mennä hyvillä ohjeilla. Mutta pyörä tulevat vasta klo 15, eikun kylään tutustumaan taas mennään metrolla, on se kätevä vehje se metro kylillä liikkumiseen.
Metrossa.
Aika syvällä kulkee metro.
Nevskiprospektille, metrolla matka taittuu nopeasti eikä maksa kuin alle 50 senttiä matka oli se sitten kuinka pitkä vain, halpaa kuin saippua.
Nevskiprospekia.
Tästä ammuttiin vallankumouksen aloituslaukaukset.
Nähtävyydet nähty tai ainakin joitain, syömään ja nyt ne pyörät tulee vasta klo 16, no tämähän on venäjä ..
Menimme huolitsijan luokse, ei näkynyt pyöriä, soitto, tulevat 15 minuutin päästä, odotellaan, uusi soitto, tulee 15 minuutin päästä, tulihan se kontti vihdoin n tunnin odotuksen jälkeen.
Siellä se on.
Ihan omasta päästä ovat telineet tehneet.
Hyvin pakattuna.
Pyörät ulos ja pakataan ne pakuun ja peräkärriin, minun pyörä ei suostu lähtemään käyntiin, mikä on ? Mariolla onneksi bensaa kanisterissa, olivat tyhjentäneet tankin, tankkiin bensaa ja uusi yritys, jo lähti. Huoltoaseman kautta kohti kotia minä Vaalimaan kautta ja Mario Tarton kautta, perillä mökillä yöllä ja Mario kotona Tallinnassa klo 03.30, oli hieno reissu lähtisin uudestaan mutta en Mongolian kautta.
Perillä ansaitulla oluella.
Mopo kotona taas.
Vaatteet oli menneet homeeseen matkalla, kun olivat käärineet koko paketin elmukelmuun, en ottanut ajovaatteita mukaan vaan jätin ne pyörään. No pesukone on keksitty ja jo matkalla satoi niin että pahimmat lähti.
Allegrolla Pietariin.
Kouvolasta kyytiin ja nopea passin tarkistus Suomen viranomaisilta ja sama Venäjän puolella, selvät ohjeet tuli kaiuttimista aina ennenkuin mitään tapahtui monella eri kielellä. Pyörät piti olla jo torstaina haettavissa, siirtyi perjantai puoleksi päiväksi, joten ehdin junalla mainiosti. Mario antoi ohjeet miten menen metrolla heidän hotellille johon olikin helppo mennä hyvillä ohjeilla. Mutta pyörä tulevat vasta klo 15, eikun kylään tutustumaan taas mennään metrolla, on se kätevä vehje se metro kylillä liikkumiseen.
Metrossa.
Aika syvällä kulkee metro.
Nevskiprospektille, metrolla matka taittuu nopeasti eikä maksa kuin alle 50 senttiä matka oli se sitten kuinka pitkä vain, halpaa kuin saippua.
Nevskiprospekia.
Tästä ammuttiin vallankumouksen aloituslaukaukset.
Nähtävyydet nähty tai ainakin joitain, syömään ja nyt ne pyörät tulee vasta klo 16, no tämähän on venäjä ..
Menimme huolitsijan luokse, ei näkynyt pyöriä, soitto, tulevat 15 minuutin päästä, odotellaan, uusi soitto, tulee 15 minuutin päästä, tulihan se kontti vihdoin n tunnin odotuksen jälkeen.
Siellä se on.
Ihan omasta päästä ovat telineet tehneet.
Hyvin pakattuna.
Pyörät ulos ja pakataan ne pakuun ja peräkärriin, minun pyörä ei suostu lähtemään käyntiin, mikä on ? Mariolla onneksi bensaa kanisterissa, olivat tyhjentäneet tankin, tankkiin bensaa ja uusi yritys, jo lähti. Huoltoaseman kautta kohti kotia minä Vaalimaan kautta ja Mario Tarton kautta, perillä mökillä yöllä ja Mario kotona Tallinnassa klo 03.30, oli hieno reissu lähtisin uudestaan mutta en Mongolian kautta.
Perillä ansaitulla oluella.
Mopo kotona taas.
Vaatteet oli menneet homeeseen matkalla, kun olivat käärineet koko paketin elmukelmuun, en ottanut ajovaatteita mukaan vaan jätin ne pyörään. No pesukone on keksitty ja jo matkalla satoi niin että pahimmat lähti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)